Blogi
Siina Perämaasta
Maaliskuussa 1862 syntyi Häijään Sepän Murtomäen torpassa tytär Eufrosiina, jota todennäköisesti kutsuttiin Siinaksi. Hänen isänsä Tuomas Heikinpoika oli lähtöisin Alaviidanojan torpasta. Murtomäkeen hän oli tullut avioiduttuaan torpparinleski Serafia Tuomaantyttären kanssa. Sisaruksia Siinalla oli ainakin neljä. Murtomäki sijaitsi Häijään Perämaassa. Siinan isä kuoli 1881. Silloin Siina oli kuitenkin jo muuttanut pois kotoa. Siinan vanhimmasta veljestä tuli uusi torppari. Tämän kuoleman jälkeen torppa siirtyi pois suvulta.
Luultavasti Siina eli lapsuudessaan normaalia, työteliästä torpantytön elämää. Ripille hän pääsi 15-vuotiaana kesällä 1877. Vain vuotta myöhemmin - 16-vuotiaana - hän avioitui Santamäen torpan pojan Kalle Taavetinpojan kanssa. Tämä oli tuolloin 21-vuotias. Nuoripari asui vähän aikaa Murtomäessä. Siellä syntyi myös esikoinen Kalle Vihtori lokakuussa 1879. Tämän jälkeen perhe muutti läheiseen Vuorion torppaan, joka kuului Rouhulle. Siellä väki vaihtui noina vuosina tiuhaan. Kalle Taavetinpoika oli torpparina pari vuotta. Viimeistään loppuvuodesta 1881 hänet merkittiin jo entiseksi torppariksi. Taavetti Matias kastettiin Hämeenkyrössä helmikuussa 1882. Virallisesti perhe muutti Hämeenkyröön maaliskuussa 1882.
Kalle Taavetinpoika oli rakentanut jonkin matkan päähän Hämylän maalle ainakin saunan, jossa perhe aluksi asui. Luultavasti hän oli myös raivannut vähän peltoa vielä Vuoriossa asuessaan. Uusi torppa sai nimen Linnusmäki. Perhe alkoi käyttää sitä sukunimen tapaan. Kalle Linnusmäestä tuli tunnettu hahmo Haukijärvellä ja laajemminkin. Millaista mahtoi olla Siinan elämä hänen rinnallaan? Kalle oli paljon poissa puutarhaharrastuksen ja siemenkaupan takia. Luultavasti hän kuitenkin oli enemmän paikalla alkuvuosina, kun lapset olivat pieniä. Ehkä myös sukulaiset auttoivat Siinaa. Lapset laitettiin tuohon aikaan töihin jo nuorina. Heistä oli varmasti apua torpan hoidossa jo 1890-luvulle tultaessa.
Siinan myöhemmistä vaiheista tiedämme kovin vähän. Elämä torpassa lienee ollut niukkaa, sillä monena vuotena Siina ja Kalle vapautettiin henkiveron maksusta. Tilanne nähtävästi helpottui hiukan, kun lapset kasvoivat isommiksi. Henkikirjat kertovat Siinan olleen kivulloinen vuodesta 1912 lähtien. Tarkemmin sairaus ei lähteistä ilmene. Viimeisinä vuosinaan hän oli hoidettavana kunnalliskodissa. Siina kuoli tammikuussa 1927 64-vuotiaana.
Hämeenkyrön ja Mouhijärven kirkonkirjojen (SSHY:n jäsensivuilla) ja henkikirjojen lisäksi on lähteenä käytetty Puutarha-lehden artikkelia, joka on ilmestynyt 1.9.1916. Huomattakoon, etteivät artikkelin tiedot ole täysin yhtäpitäviä virallisten lähteiden kanssa.
Lyhytaikaisia asukkaita, osa 2 (blogi)
Viimeksi kerroin kirvulaisista ja muista karjalaisista, jotka asuivat Haukijärvellä vähän aikaa talvisodan jälkeen. Katsotaan nyt tarkemmin yhden perheen vaiheita. Niitä en ole toki pystynyt läheskään täydellisesti selvittämään. Karjalaisissa on usein samannimisiä henkilöitä. Nyt oli kuitenkin sikäli onnea, että heidän kotiseurakunnissaan oli heidän syntymävuosinaan syntynyt vain yksi kyseisen nimen omaava henkilö.
Yrjö Adaminpoika Räihä syntyi 1873 Kirvun Vasikkalan kylässä. Adam Räihällä ja hänen vaimollaan Katri Karjalaisella oli kaikkiaan seitsemän lasta, joukossa kahdet kaksoset. Yrjö varttui aikuiseksi Vasikkalan talossa nro 3. Hän avioitui 1895 Maria Pietarintytär Kuisman kanssa. Tämä oli syntynyt 1874 Paksujalkalan kylässä Pietari Kuisman ja Katri Ollikan ainoana lapsena. Yrjö ja Maria asuivat Yrjön kotitilalla. Heille syntyi 1897 Katri Amalia, joka kuitenkin kuoli pienenä. Vuonna 1900 he muuttivat Kaukolaan. Siellä syntyi toinen tytär, Hilja Maria 1901. Perhe asui Kaukolan talossa nro 14. Se oli heidän kotinsa edelleen 1919, kun verkossa olevat rippikirjat päättyvät. 1928 Hilja avioitui Matti Kyllästisen kanssa.
Matti Kyllästinen oli syntynyt 1896 Sakkolan Volossulan kylässä Antti Kyllästisen ja Anna Revon perheen seitsemäntenä ja toiseksi nuorimpana lapsena. Hänkin asui kotitilallaan vielä 1919. Jossain vaiheessa hän on kuitenkin muuttanut Kaukolaan, koska molempien sanotaan seurakunnan ilmoituksessa olleen Kaukolasta. Kaukolassa Matille ja Hiljalle syntyi kolme lasta, heistä nuorin 1931. Evakkoon perhe lähti ilmeisesti yhdessä isovanhempien Yrjön ja Marian kanssa. He päätyivät Pakkaselle.
Räihät ja Kyllästiset todennäköisesti palasivat kotiinsa jatkosodan alettua. Sodan loppuvaiheessa oli jälleen edessä evakkotaival. He päätyivät nyt Valkealaan. Yrjö Räihä kuoli siellä 1958.
Linkkeissä esiintyvien seurakuntien kirkonkirjojen lisäksi on lähteenä käytetty Siirtokarjalaisten tie - osoitehakemistoa (1970 - 1971) palvelussa Sukuhaku (Suomen Sukututkimusseuran jäsenille).
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua.
Lyhytaikaisia asukkaita, osa 1 (blogi)
Martti (s. 1890 Kirvussa) ja Anna (s. 1885 Rautalammilla) Hämäläinen, Juhana (s. 1899 Lempaalassa), Aino (s. 1905 Karjaalla), Maila (s. 1929 Kirkkonummella), Eero (s. 1933 Kirkkonummella), Martti (s. 1935 Kirkkonummella), Kerttu (s. 1937 Kirkkonummella) ja Salme (s. 1938 Kirkkonummella) Piiparinen, Yrjö (s. 1873 Kirvussa) ja Maria (s. 1874 Kirvussa) Räihä, Anna Vehviläinen (s. 1910), Tuomas (s. 1895 Kirvussa), Aino (s. 1911 Kirvussa), Eero (s. 1935 Kirvussa), Yrjö (s. 1897 Kirvussa) ja Raili (s. 1937) Velling, Yrjö (s. 1901 Kirvussa), Lempi (s. 1911 Sortavalan mlk:ssa), Anneli (s. 1935 Kirvussa) ja Eero (s. 1937 Kirvussa) Taponen, Matti (s. 1896 Sakkolassa), Hilja (s. 1901 Kaukolassa), Anna (s. 1929 Kaukolassa), Antti (s. 1930 Kaukolassa) ja Matti (s. 1932 Kaukolassa) Kyllästinen, Lauri (s. 1884 Räisälässä), Anna (s. 1885 Räisälässä), Uuno (s. 1914 Räisälässä, tuolloin armeijassa), Martta (s. 1917 Räisälässä), Kerttu (s. 1920 Räisälässä), Väinö (s. 1924 Räisälässä) ja Eino (s. 1930 Räisälässä) Kärkkäinen sekä Maria (s. 1879 Kirvussa), Matti (s. 1903 Kirvussa) ja Anna (s. 1899 Kirvussa) Virolainen asuivat Pakkasella vuosien 1941 ja 1942 henkikirjojen mukaan. Ammatiltaan he olivat työmiehiä. Joukossa oli myös maanviljelijä, puuseppä, sairaanhoitaja, nahkuri ja ompelija.
Parilasta löydämme Maria (s. 1875 Kirvussa) Hämäläisen Koivistolta ja Antti (s. 1881 Antreassa), Maria (s. 1888 Kirvussa), Eevi (s. 1917 Kirvussa), Maire (s. 1922 Kirvussa), Lauri (s. 1926 Kirvussa) ja Toivo (s. 1929 Kirvussa) Niukkasen Kivimäestä. Mustajärvenkulmalla asuivat Matti (s. 1882 Kirvussa) ja Veikko (s. 1923 Kirvussa) Kärpänen, Mikko (s. 1888 Kirvussa) ja Hulda (s. 1892 Antreassa) Kuisma, Maria (s. 1877 Kirvussa) Kauranen, Toivo (s. 1902 Hl Koskella) ja Riitta (s. 1897 Kaukolassa) Heinonen Metsäkirmolla sekä Juho (s. 1894 Kirvussa) ja Hilma (s. 1890 Kirvussa) Meski Valkamassa. Lisäksi Kalkunmäkeen, luultavasti Peltolaan on merkitty Antero (s. 1910 Kirvussa), Hilja (s. 1916 Sulkavalla), Sirkka (s. 1936 Kirvussa) ja Katri (s. 1880 Kirvussa) Anttonen sekä mahdollisesti Helvi (s. 1927 Kirvussa) Miikkulainen.
Todennäköisesti he kaikki olivat evakkoja, jotka joutuivat talvisodan lopussa jättämään kotiseutunsa Karjalassa. Heistä ensimmäiset tulivat kylään 1940. Useimmat lähtivät pois 1941 tai 1942, kun suomalaiset joukot valtasivat Karjalan takaisin. Kirvussa ei talvisodassa käyty taisteluita, joten se välttyi pahimmilta tuhoilta. On mahdollista, että muutamia evakkoja jäi tuolloin Hämeenkyröön asumaan, luultavasti ei kuitenkaan Haukijärvelle. Hämeenkyrön (SSHY:n jäsensivuilla) ja Kirvun seurakuntien haudattujen luettelot kertovat, että Kirvussa syntyneitä haudattiin Hämeenkyröön vuosina 1941 - 1947. Ilmeisesti kukaan edellä mainituista ei kuitenkaan kuollut kylässä asuessaan.
Esineiden kertomaa (blogi)
Kuva: Aarno Virtanen
Pistimen tekemät jäljet ompelukoneen kopassa? Niin tarina kertoo, tai tarkemmin ompelukoneen entinen omistaja Kalle Salo on kertonut. Hänen mukaansa valkoiset etsivät häntä 1918 vallattuaan Hämeenkyrön. Eivät löytäneet, ja iskivät pistimellä koppaan. Turhautuneisuutta, vihaa, kenties nopea tarkistus kopan sisällöstä? Suutari Salo oli punakaartin Haukijärven komppanian muonitusmestari. Valkoiset olisivat varmasti mielellään ottaneet hänet kiinni. Toisaalta paikalliset toki tiesivät, että Salo pakeni muun komppanian mukana. Lähteiden mukaan hän asui tuohon aikaan Parilassa. Hän majoittui myös taloissa, joissa työskenteli. Jossain Haukijärvellä koppa sai iskunsa.
Ilmeisesti ompelukone kulki Salon mukana jonkin aikaa. Ehkä siihen saakka, kun suutarintyöt vähin erin loppuivat sodan jälkeen. Jossain vaiheessa se päätyi Hilja Jokisen haltuun. Tällä oli monenlaista liiketoimintaa, ja kone on voinut toimia maksuna tai panttina. Välissä on myös voinut olla myös muita omistajia. Jokiselta kone siirtyi 50-luvulla Bertta Virtaselle. Kovia kokeneesta ompelukoneen kopasta on kertonut Aarno Virtanen, jota kiitän tiedoista.
Pitkään olen aikonut kertoa eräästä kirjasta, jolla myös on kytkentä Haukijärveen. Kirjan alkulehdelle on kirjoitettu " Amanda Helinin Lahjottama Hilda joenmaa 17/4 1910". Kirja on Tohtori Martti Lutheruksen Häälahja eli Neuwoja pitämään Jumalalle otollista ja siunattua Perhe- ja Awio-elämää. Se on julkaistu 1881. En tiedä, kuka Amanda Helin oli, mutta Hilda Joenmaa oli Frans Anshelm Ihantolan vaimo, tuossa vaiheessa todennäköisesti kihlattu morsian. Kirja voisi olla kihlajaislahja ystävättäreltä. Frans ja Hilda avioituivat loppuvuodesta 1911, asuivat muutaman kuukauden Ihantolassa ja muuttivat 1912 Kanadaan. Ilmeisesti kirja ei kuitenkaan mahtunut matkatavaroihin, vaan jäi Ihantolaan, siirtyi asukkaiden mukana Salomäkeen ja säilyi siellä.
Onko sinulla jokin kylän historiaan liittyvä esine? Kerro siitä sähköpostilla. Tarinan ei tarvitse olla pitkä, sen voi liittää muuhun yhteyteen. Esimerkiksi koulun, Pakkasen tai vaikka Linnusmäen esineistöä voi hyvinkin olla kylällä tai entisillä kyläläisillä. Entä onko jollakin Amerikassa käyneen kyläläisen matka-arkku omistuksessaan?
Eläkesopimus (blogi)
Yliraukolan torppari Nikodemus Antinpoika Yliviidanoja haki 1898 käräjillä kiinnitystä Yliraukolaan eläke-etujensa turvaamiseksi. Lisäksi hän esitti oikeudelle eläkesopimuksen lisäyksen. Vilkaistaanpa ensin tuota eläkesopimusta.
16.6.1898 solmitussa sopimuksessa torppari luopui oikeudestaan torppaan erinäisillä ehdoilla. "Se tuvan krantti saa olla sijallaan joka omani meitin kuolemaan asti. " Asunto kuului siis eläkkeeseen. Lisäksi torpparille jäi moisio, jossa torpan aitta sijaitsi, niittyineen ja peltoineen kymmenen markan vuotuista veroa vastaan. Lehmälle kuului talvisija torpan lammasnavettaan ja vapaa laidunnus perämaassa. Polttopuita Nikodemus sai perämaassa olevista puista, lisäksi aita-aineet kuuluivat hänen etuihinsa. Hän sai myös käyttää tallilatoa, ja hänen tuli saada torpasta joka vuosi yksi köysi (?) rukiinolkia. Ilmeisesti Nikodemus ja hänen vaimonsa Amanda aikoivat saada ruokansa viljelemällä moisiollaan perunaa ja viljaa. Lisäksi he aikoivat pitää lehmää. Eläke-ehtoihin lisättiin erillisellä sopimuksella Nikodemukselle osuus riiheen, saunaan, kotaan ja leivinuuniin. Tupakkkimaansa latonsa seinustalla hän myös säilytti. Siinä tapauksessa, että maanmittari siirtäisi pajoja (rajoja?), piti eläkemaa pysyttää samansuuruisena ja samalla puolen ojaa.
Nikodemus Yliviidanoja joutui kuitenkin anomaan asian käsittelyyn lykkäystä, koska hänellä ei ollut esittää rasitustodistusta Yliraukolan talosta. Oikeus päätti lykätä asian seuraavan vuoden talvikäräjiin. Niillä asia siirrettiin edelleen seuraaviin käräjiin samasta syystä. Silloin Nikodemus sai kiinnityksen Yliraukolaan 10 vuodeksi vakuudeksi eläke-eduistaan.
Seuraavaksi Yliviidanojan torppariksi tuli 1903 Frans Mäkinen, joka pian osti tilan omakseen. Amanda Yliviidanoja kuoli samana vuonna. Nikodemus eli vielä kolme vuotta, ilmeisesti omassa tuvassaan.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.