Blogi
Ripustuskoukku (blogi)
Tämän voisi aloittaa kuva-arvoituksella. Mikä on kuvassa näkyvä esine?

Taitaa jäädä aika monelta tunnistamatta. Esine on löytynyt Peltosalosta, ja sen on kuvannut Kaija Valkama. Hän on myös saanut asiantuntijalta (kultaseppämestari Tuomas Hyrsky) leimat.fi-sivuston kautta esineestä seuraavat tiedot: valmistusvuosi 1879, valmistaja Berndt Erland Wallin, valmistuspaikka Tampere. Asiantuntija arveli, että esine on kellonperien ripustuskoukku, joka pistettiin liivin napin alle. Esineen kanssa samassa laatikossa oli ollut kellon osia. Taskukello oli aiemmin miehille tärkeä kapistus ja myös suosittu rippilahja.
Ensimmäisenä omistajaehdokkaana tulee mieleen Aatto Roito. Arvelua tukee se, että hänestä on olemassa valokuva, jossa hänellä näkyy kellonperät. Pienikokoisessa galleriakuvassa ne eivät erotu kovin hyvin, mutta alkuperäisestä näkee selvästi, että molemmilla miehillä sellaiset on. Serkuksista toinen, Taavetti Peltomäki kuoli 1928, joten kuva on otettu ennen sitä. Aatto oli tuolloin vielä poikamies. Todennäköisesti hän on hankkinut taskukellonsa kaupunkireissulla 20-luvulla. Mutta olisiko hän käyttänyt jonkun muun aiemmin hankkimia kellonperiä? Ehkä, sillä on vaikea kuvitella, että 1879 valmistettu koukku olisi tullut uutena käyttöön vasta tuolloin.
Joskus 1880-luvun lopulla olisi kelloa ja kellonperiä voinut olla ostamassa Anselm Roito, Aatton isä. Hän oli syntynyt 1865, ja ehtinyt jo tienata kellorahat. Hän avioitui vasta 1897, joten perheen ylläpitäminenkään ei vielä tuolloin vienyt kaikkia työmiehen ansioita. Aina voi miettiä, kestikö koukun matka valmistajalta ensimmäiselle ostajalle liki kymmenen vuotta. Kai se on mahdollista. Olisiko Anselm antanut kellonsa Aattolle? Ehkä ei vielä 20-luvulla.
On vaikea enää tietää, annettinko / myytiinkö kellonperiä käytettyinä. Toki taskukellot saivat uuden omistajan muutenkin kuin lahjana tai itse ostettuna. Taskukello voitiin myös periä tai se voi olla maksuna jostakin, pahimmillaan pelivelasta. Niin tai näin, koukku lienee joskus ollut joko Anselm tai Aatto Roiton napinlävessä.
Orava ja tulipaloja (blogi)
Selasin vanhoja Paikallissanomien numeroita, ja vastaan tuli juttu ennnusmerkeistä. Nutun nurin pukeminen tai käen ilmaantuminen pihaan olivat lapsuudesta tuttuja enteitä. Koskaan en sen sijaan ole kuullut sanottavan, että oravan ilmestyminen asuntojen läheisyyteen tietäisi tulipaloa. Niitä lienee juossut monessa pihassa, eikä niitä pois ole ajettu. Oravia tai ei, Haukijärvelläkin on vuosikymmenten mittaan sattunut tulipaloja. Niistä on sivustolla kerrottu useammassa yhteydessä. Tällä kertaa kolmesta sellaisesta, joista uskoakseni ei ole aiempaa mainintaa.
Pukaran Ojaniemi pääsi 1870 Åbo Underrättelser-lehteen. Isäntänä oli tuolloin sivustollakin mainittu Matti Ojaniemi. Marraskuun 29. päivän vastaisena yönä pääsi tuli tuntemattomalla tavalla irti tilan lampolassa. Se tuhosi lampolan, navetan, tallin ja kaksi rehulatoa. Palossa kuolivat lehmä, hieho ja kahdeksan lammasta. Melkoinen vahinko siis. Ymmärtääkseni tuohon aikaan ei vielä juurikaan ollut palovakuutuksia. Sen sijaan käräjillä saattoi hakea paloapua. Valitettavasti vuoden 1871 käräjäpöytäkirjoja ei vielä ole digitoitu.
Sitten uudempaan aikaan, vuoteen 1960. Lokakuun 11. päivä syttyi Viidanojankulman Hakalan kuivuri tuleen. Paikalle hälytettiin palokunnat, mutta niiden ehdittyä perille oli tuli jo saanut niin kovan vallan, ettei kuivuria voitu pelastaa. Lähin palokunta ja -auto oli Herttualassa, mutta siellä luultavasti kului jonkun verran aikaa miehistön koolle saamiseen. Voi olla, että ensimmäinen paloauto tuli kirkonkylästä. Syttymissyyksi Hämeenkyrön Sanomien julkaisemassa uutisessa arveltiin liian kovaa lämmitystä.
Jo kesäkuun alussa samana vuonna oli Haukijärvellä pieni tulipalon alku. Se oli Hämeenkyrön Sanomien jutun mukaan Osuusliike Oman myymälässä. Se sai alkunsa huolimattomasti heitetystä savukkeen pätkästä. Palokunnat kutsuttiin nytkin paikalle, mutta ne totesivat, että paikkakuntalaiset olivat jo saaneet tulen sammumaan. Uutisesta ei ihan tarkasti käy ilmi, oliko palonalku sisällä vai ulkona. Kun jutussa kuitenkin kerrottiin maaston olleen kuivaa, voisi ajatella, että savuke oli nakattu ulkona kuivaan paikkaan. Onneksi kyläläisten ripeä toiminta esti vahinkojen syntymisen.
En ole koskaan laskenut, montako kylässä syttynyttä tulipaloa on tiedossa. On niitä varmasti kymmenkunta sivuston tarkastelemana aikana. Eikä kaikista nopeasti sammutetuista ole varmaan lehtijuttua tehty. Pärekatto ja kipinä olivat vaarallinen yhdistelmä, ja kuivurikin saattoi syttyä tuleen. Salama on myös ollut muutaman kerran asialla. Oravaa älköön paloista syytettäkö.
Uimalaitos (blogi)
Elokuun 24. päivä 1951 julkaisi Hämeenkyrön Sanomat kirjoituksen V. ja U.-seura Ryhdin uimalaitoksen vihkiäisjuhlasta, jota oli vietetty sunnuntaina 19.8.1951 Kelhäjärven rannalla. Yleisöä oli runsaasti paikalla. Sää oli aurinkoinen, ravintola toiminnassa ja kenttäpelejä pelattavana. Ohjelmassa oli uintikilpailuja ja ns. kansanuinteja, mitä ne sitten lienevät olleetkaan. Seuran ukkomiehet ja poikamiehet kävivät melontakilpailun autonrenkaista rakennetuilla lautoilla. Jutun mukaan ukkomiehet voittivat kilvan reilusti. Harmillista, ettei tilaisuudesta ole kuvamateriaalia. Olisi mielenkiintoista nähdä tuollainen lautta ja erityisesti sillä melomista.
Seuraava ohjelmanumero oli opettavainen hengenpelastusnäytös. Veneesstä "veteen pudonnutta" nuorukaista lähti auttamaan kaksi reipasta uimaria. "Hukkunut" hinattiin uimalla rantaan, ja hänelle ruvettiin antamaan tekohengitystä. Uhri virkosi pian ja alkoi nauraa, mistä kimpaantuneena hänet heitettiin uudelleen veteen. Silloin selvisi, ettei nuorukainen suinkaan ollut uimataidoton. Kaikkeen tähän liittyi perusteellinen ja havainnollinen selostus yleisölle. Kenties tuolloin oli jo kovaäänislaitteisto käytössä? Muistelen, ettei tekohengitys tuolloin vielä tapahtunut suusta suuhun-menetelmällä, vaikka se jo tunnettiinkin. Miten lie ollut näytöksessä?
Millainen sitten oli uimalaitos? Ilmeisesti pitkä laituri ja punaiseksi maalattu saunarakennus aivan rannassa. Paikkaa kirjoittaja kehui kauniiksi. Ryhti kiitteli niitä maanviljelijöitä, jotka olivat lahjoittaneet puuta laitosta varten. Samoin kiitoksensa saivat talkoisiin osallistuneet. Jutun mukaan vielä tarvittiin hiekkaranta, jotta nuorimmatkin voivat opetella uimataidon. Lopuksi muistutettiin vielä uimataidon tärkeydestä ja uintiurheilun terveellisyydestä.
Jutun alla on kirjaimet TH. Kirjoittaja voisi olla opettaja Tauno Heikkilä. Toki kirjaimet voivat sopia muihinkin kylässä tuolloin asuneisiin. Laskeskelin, että tätä tekstiä voisi lukea joku, joka on ollut paikalla juhlissa ja jolla olisi muistikuvia niistä. Jos näin on, toivon yhteydenottoa. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista tietää, olivatko hengenpelastusnäytöksen osanottajat kyläläisiä. Myös muut tiedot ovat tervetulleita.
Ilmakuvia, osa 5
Tällä kertaa lähdemme kulkemaan Uusi-Pukarantietä pitkin. Ilmakuvia on vuosilta 1948 ja 1956. Liikkeelle päästään Paikkatietoikkunassa. Jalonen, Koskela ja Kivimäki näkyvät kummassakin kuvassa. Rakennuksissa en havaitse suurempia muutoksia. Ehkä Kivimäkeen kuitenkin on tullut uusi rakennus. Katajistollekin lienee rakennettu jotain uutta. Poiketaan sitten Ritalantielle. Antilan uusi rakennus näkyy vuoden 1956 kuvassa. Uudet karjalaistalot ovat 1948 osittain rakenteilla, 1956 jo lähes valmiina. Palataan tämän jälkeen Uusi-Pukarantielle. Mäntysalon rakennukset taitavat näkyä molemmissa kuvissa miltei samanlaisina.
Metsätaipaleen jälkeen tulevat Koiviston pellot ja rakennukset. Tietääkö joku lukijoista, milloin Ida Varpaan talo rakennettiin? Vanhat tilat Järvelä, Peltoniemi, Peltomäki, Vanha-Peltomäki, Mustalahti ja Mustajärvi näyttävät pysyvän kuvissa aika samanlaisina, tosin aluetta paremmin tunteva varmaan huomaa muutoksiakin. Valkamaan ilmestyy noiden vuosien välillä uusi rakennus, "taatanpirtti". Sitten Lopotinkulmalle. Lieneekö kuvauksen epätarkkuutta, mutta Aholassa näyttäisi olevan 1956 yksi rakennus vähemmän kuin 1948. Keskisen ja Ahosen rakennuksia en osaa erotella toisistaan. Toivottavasti joku lukijoista voi auttaa. Alueella näyttäisi olevan jotain rakenteilla 1948 ja valmiina 1956. Kallioniemi ja Ojaniemi näyttävät pysyvän muuttumattomina 1948 - 1956. Kurosen rakennuksia ei taida olla vielä 1948.
Siirrytään tämän jälkeen Mustajärven pohjoispäähän. Nyt on käytettävissä vain vuoden 1948 kartta. Kuvassa näkyvät Kahila ja Paavola. Onko siinä myös yksi Musakan rakennus? Apua kaivattaisiin myös Palomäen ja Koivulan rakennusten selvittelyyn. Kierretään tämän jälkeen järven itäpuolelle. Metsäkirmo näkyy vuoden 1948 kuvassa, mutta 1956 kuvauksen raja kulkee juuri sen kohdalta.
Tällä kertaa olemme vaeltaneet Uusi-Pukarantietä ja Mustajärventietä pitkin. Paljon jäi katsomatta, metsät, pellot, muutokset maastossa. Sarja ilmakuvista päättyy tähän. Kommentteja, lisätietoja ja korjauksia toivon edelleen saavani, ja julkaisen niitä myös mielelläni. Osoite on sama kuin ennenkin:

Ilmakuvia, osa 4
Ennen kuin mennään varsinaiseen aiheeseen, muistutus, että galleriaan on tullut ja tulossa muutamia uusia kuvia. Kuvat kuuluvat Pentti Järvelän kokoelmiin ja niissä on erityisesti Mustajärvenkulman väkeä. Myös lastenkodin albumiin on tulossa pari uutta kuvaa Irja Keskisen kokoelmista.
Kuljetaanpa taas pitkin Haukijärven teitä vanhojen ilmakuvien avulla. Naskalille lähtevä tie näkyy ilmakuvissa selvästi. Naskalilla eivät kaikki rakennukset olleet ilmeisesti vielä valmiina 1948. Vuoden 1956 kuvaan niitä on tullut ainakin yksi lisää. Toivonkin, että karjalaistaloja hyvin tuntevat kommentoisivat talojen rakennusvaiheiden näkymistä ilmakuvissa. Mitä on tehty ensimmäiseksi, mitä jätetty myöhemmäksi?
Suojaa tarkastelimme kolme viikkoa sitten. Muistitieto (kiitos!) kertoo, että Haukijärven Urheilijoiden kenttä on ollut suunnilleen Pakarisen kaupparakennuksen kohdalla, siis Suojan talon ja kuivurin välisellä alueella. Molemmat ilmakuvat ovat hiukan epäselviä tältä osin, ja 1948 ei kenttää todennäköisesti vielä ollut olemassa. Käännytään sitten kulkemaan Suojalta kohti Häijäätä. Hiirikallionmäki näkyy molemmissa kuvissa, sen jälkeen on siirryttävä käyttämään 1956 ilmakuvaa. Taas toivoisin lukijoilta apua, jotta hävinneet Antilan ja Valkaman rakennukset voitaisiin nimetä tarkemmin. Ainoana edelleen olemassa oleva Petteri erottuu ylempänä. Pitemmällä kuva ei tarjoa suuria yllätyksiä. Metsärannan rakennuksia oli valmiina jo 1948. Niemenkylän taloista viimeinenkin, Kaunisto, oli palanut jo 1947. Kuvassa erottuvat Ryhdin saunan luona ollut pitkä laituri sekä Anttilan torpan mailla ollut lato, jossa muistitiedon mukaan pidettiin tanssit, kun Ryhdin sauna valmistui 1950.
Palataan tämän jälkeen Suojan ristille. Alakoulurakennuksen jatkamisen huomaa vertaamalla vuosien 1948 ja 1956 kuvia. Jatketaan tällä kertaa Hahmajärventietä pitkin. Lastenkodin rakennuksissa en huomaa isompia muutoksia mainittujen vuosien välillä. Eivätkä vanhat silmäni havaitse sellaisia muutenkaan tuon tien varressa tai Kivelän suunnalla. Nykytilanteeseen verrattuna joitakin rakennuksia on purettu ja joitakin uusia rakennettu, mikä on luonnollista, kun aikaa on kulunut noin 70 vuotta. Kauniston paikkeilla näkyy vuoden 1948 kuvassa iso vaalea alue, jota seuraavassa kuvassa ei enää ole.
Seuraavalla kerralla käännymme Uusi-Pukarantielle. Palaan näiden tekstien pariin kuitenkin vasta kahden viikon kuluttua.