Blogi

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää alkanutta vuotta 2018. Samalla haluan kiittää siitä, että jaksatte seurata sivustoa ja näitä kyhäelmiäni. Erityiset kiitokset teille, jotka olette kommentoineet sivuston, gallerian kuvien tai blogitekstien tietoja. Kiitos myös valokuvista, joita on saatu galleriaan.

Mitä sitten tänä vuonna? Tällaisen harrastelijan "tutkimuksia" määrää pitkälti asiakirjojen digitointi, ihan käytännön syistä. Kaikki kun eivät asu Helsingissä tai Turussa. Toki olen siinä mielessä hyvässä asemassa, ettei matka yliopiston kirjastoon tai Kansallisarkiston toimipisteeseen ole pitkä. On siis mahdollista vierailla niiden sisäisessä verkossa. Digitoituja lähteitä selaamassa.

Kun Hämeenkyrön ja Mouhijärven seurakuntien haudattujen luettelot viime vuonna kuvattiin SSHY:n jäsensivuille aina vuoteen 1967 asti, ei sillä rintamalla liene kovin paljon uutta odotettavissa kuin aikaisintaan 2021, jolloin seuraavan rippikirjajakson päättymisestä tulee 100 vuotta täyteen. Kuolinvuosien täydentäminen sivustolle jatkuu luetteloiden pohjalta.

Kansalliskirjasto näyttää jatkavan sanoma- ja aikakausilehtien kuvaamista ja ilokseni nosti verkossa vapaasti luettavien lehtien rajavuoden äskettäin vuoteen 1929. Lehdistä on jo löytynyt uusia blogiaiheita ja myös pieniä täydennyksiä varsinaisille sivuille.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta vuoden 1918 sodasta. Siitä olen kirjoittanut niin paljon, että en lupaa mitään uutta juttua ellen löydä jotain mielenkiintoista lähdettä, kuten jonkun mukana olleen kyläläisen muistelmia. Kansallisarkisto digitoi koko ajan valtiorikosoikeuksien akteja. Käyn niitä läpi haukijärveläisten osalta, mutta lähinnä saadakseni tietoa kyläläisten vaiheista, en niinkään sodan takia.

Arkistossakin pitää päästä käymään, ihan alkuperäisiä asiakirjoja hypistelemässä. Kerran vuodessa olen käynyt Turussa, ja luultavasti matkaan sinne tänäkin vuonna. Haaveissa olisi katsella, mistä haukijärveläiset ovat käräjöineet sivuston käsittelemänä aikana. Siinä on urakkaa aika monelle käynnille. Ei tarvitse säikähtää, en edelleenkään aio julkaista mitään loukkaavaa tietoa. Toivottavasti käräjäpöytäkirjoista löytyisi myös julkaisukelpoista tekstiä sivustolle.

Tällaisia kaavailuja vuodelle 2018. Toivotaan, että tulee myös jotain miellyttäviä yllätyksiä vastaan.

Tämänkertainen joulutarina on peräisin koulun arkistosta. Opettaja Kerttu Lehtosalo muisteli vuonna 1946 viimeistä Suojalla vietettyä koulun joulujuhlaa näin: "Koulun kuusijuhla oli paikkakunnan odotettu juhla. Talon pikkupoika oli kuusijuhla-aamuna jo klo 7 täysissä juhlapukimissa (kuusijuhla alkoi klo 3) ja tuli utelemaan, jos juhla jo piakkoin alkaa.

Niin tuli juhlan alkamishetki ja totisesti oli tulijoita kaiken ikäisiä ja kokoisia. Suojan pirtti (luokkahuone) oli niin kansoitettu, että ei ollut mitään liikkumismahdollisuutta. Suuri joulukuusi oli paras ohjelmanumero, sitä pienet silmäparit ihastuksella katselivat. Tarjoilun aikana tuskin malttoi siirtää katseensa kuusesta pois. Ovelle sentään piti vähän katsahtaa, sieltä toivottiin tulevan jotakin. Eikä turhaan.

Ovi avautui ja suurella vaivalla tulija pääsi pujottelemaan sisään. Koulun perustaja sekä koulun tonttimaan lahjoittaja Neiti Richter tuli mukanaan suuri vehnäskori, josta riitti koulun oppilaille sekä monelle juhlaan saapuneelle pienokaiselle antimia. Nämät pienet juhlavieraat vakuuttivat tämän juhlan erinomaisen hauskaksi. Jouluevankeliumia luettaessa ja loppuvirttä veisattaessa kiilsi monen vanhemman silmäkulmassa liikutuksen kyynel." *

Tämä blogi ja sivuston päivitykset jäävät nyt joulutauolle. Palataan Haukijärven historiaan taas uuden vuoden alussa. Muistathan lähettää sähköisen joulukortin.

Toivotan kaikille lukijoille oikein rauhallista joulunaikaa.

*Lehtosalon tekstiin on lisätty kappalejako. Lisäksi on korjattu muutama kirjoitusvirhe.

Kotimaisten kielten keskus julkaisi maanantaina verkossa Digitaalinen Nimiarkisto -palvelun. Olen joskus käynyt keskuksen paikannimiarkistossa selaamassa vihkosista, lipukkeilta ja pahvikorteilta Hämeenkyröön liittyviä paikannimiä. Niitä on kerätty monella vuosikymmenellä, ja niitä on kertynyt useampi pahvilaatikollinen. Muistaakseni ehdin tuolloin käydä vihkoset kokonaan läpi ja uudempia tallenteita N-kirjaimeen asti. Uudemmat on myös merkitty peruskartan lehdille. Haukijärveen liittyvien nimien etsimistä nopeutti se, että kortteihin oli suhteellisen näkyvästi kirjattu kylä, johon kyseinen paikka kuului.

Nyt noista paikannimistä on muodostettu tietokanta, johon on kirjattu nimen lisäksi paikanlaji, keruupitäjä ja kerääjä. Nämä toimivat hakukriteereinä tietokantaan liittyvässä hakutoiminnossa. Valitettavasti kylän perusteella ei voi hakua suorittaa. Paikannimeä klikkaamalla saa näkyviin sen sijainnin kartalla, mikäli se on alun alkaen merkitty Nimiarkiston karttalehtiin. Hämeenkyrön voi laittaa hakuehdoksi, mutta tuloksia tulee valtava määrä. Onneksi myöhemmin on verkkoon tulossa kuvat varsinaisista lipukkeista, toivottavasti nopealla selausmahdollisuudella varustettuna. Lipukkeissa on enemmän tietoa nimistä kuin nyt avatussa tietokannassa.

Meillähän on jo sivustolla kartta, johon näitä Nimiarkistosta ja hiukan muualtakin löytyneitä paikannimiä on kirjattu. Sitä voisi kuitenkin täydentää. Nyt esitänkin sinulle, hyvä lukija, haasteen. Jos sinulla ei ole joulunpyhinä muuta tekemistä, niin tutkailepa Digitaalista Nimiarkistoa. Mieti, mitä paikannimiä muistat Haukijärven alueelta. Katso, löytyykö niitä palvelusta ja/tai kartalta. Jos muistamaasi nimeä ei löydy kartalta, vinkkaa asiasta alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla. Ihan hauskaa on myös selailla hämeenkyröläisiä paikannimiä.

Loppuun vielä muistutus nahdollisuudesta lähettää sähköinen joulukortti sivuston galleriasta. Siellä on taas muutama uusi kortti, kiitos Kaija Valkaman. Ohjeet kortin lähettämiseen löytyvät sivustolta.

Ei, tämä teksti ei käsittele kuuluisaa kirjaa eikä sen pohjalta tehtyjä elokuvia. Kerron eräästä sodassa kaatuneesta nuoresta miehestä, joka vietti lyhyeksi jääneestä elämästään melkein puolet Haukijärvellä. Harva häntä enää muistaa, ikätovereitakaan ei ole montaa jäljellä. Kyseessä on Kauko Ylijoki. Hän syntyi 1924. Haukijärvelle hän muutti vuoden 1932 alussa jäätyään orvoksi. Hän kävi koulua vuosina 1933 - 1939. Kylästä hän muutti 1941 töihin Jumesniemeen. Haudattujen luettelossa hänet on kirjattu Palon kylään 1944. Ilmeisesti hän sieltä lähti armeijaan ja sotaan. Hän ei ollut naimisissa eikä hänellä tiettävästi ollut lapsia.

Seuraavaksi katsotaan, mitä Sotasampo-palvelu tietää Kauko Ylijoesta. Olen pahoillani, jos sotahistoriaan huonosti perehtyneenä tulkitsen joitakin sen tietoja väärin. Korjatkaa, asiaa paremmin tuntevat lukijat. Kauko Ylijoki oli ammatiltaan maatyömies ja sotilasarvoltaan sotamies. Hän kuului Jalkaväkirykmentti 7:n III pataljoonaan. Hän kaatui heinäkuun neljäntenä päivänä 1944 Äyräpäässä. Hän ei ehtinyt täyttää 20 vuotta. Hänet haudattiin sankarihautaan Hämeenkyrön hautausmaalle.

Pataljoonan sotapäiväkirja kertoo, että tuona päivänä oli paljon taistelutoimintaa. Siinä mainitaan, että  ilmapommituksessa ja kranaattitulessa kaatui yksi aliupseeri ja kuusi miestä. Olisiko Kauko Ylijoki ollut yksi näistä kaatuneista? Äyräpäässä kaatui 4.7.1944 muitakin, mutta ilmeisesti he kuuluivat muihin joukko-osastoihin. Äyräpäästä on olemassa myös sodanaikaisia kuvia, mutta ne on otettu myöhemmin.

Aika vähän on saatavissa tietoa Kauko Ylijoesta, tosin kaikki lähteet eivät vielä ole käytettävissä. Siinä mielessä hän jää meille tuntemattomaksi sotilaaksi.