Blogi
Iso tilakauppa
Helmikuussa 1912 tehdyllä kauppakirjalla Vihtori Hillu myi Gustav Estlanderille suurimman osan Kelhäjärvenmaasta. Tila nimettiin Kelhäjärveksi. Sen pinta-ala oli noin 180 hehtaaria. Kauppakirjasta voi olla hiukan vaikea hahmottaa tilan rajoja. Vuoden 1908 kartasta löytyy mielestäni tekstissä mainittu Parkkisen (2) polvi. Mäenpään torppaa ei kartalla ole, mutta aika lailla noilla paikkeilla sen maiden on täytynyt olla. Siitä tilan alue jatkui lopulta melkein suorakulmion muotoisena Kelhäjärveen saakka. Hakalan tilan Hillu oli jo aiemmin myynyt Kalle Hakalalle (Ristilälle) eikä se siis sisältynyt tähän kauppaan. Hakalasta joskus myöhemmin lisää.
Tilaan kuului kaksi torppaa, Haukipää ja Kukkola. Kuten tiedämme, Haukipään torppari luopui myöhemmin torpasta ostettuaan oman tilan. Kukkola sen sijaan itsenäistyi. Palomäen torppari oli jo ennen kauppaa siirtynyt viljelemään Heinijärven Marttilaa. Torpan rakennukset näyttävät kuuluneen Hillulle, ja niitä oli melko paljon: asuinrakennus, talli, navettarakennukset, sauna, kotarakennus, makasiini, kaksi riihirakennusta, puuvaja ja rehulato. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin rakennukset kuljetettiin. Jos hirret olivat kunnossa, ne varmaan käytettiin uudelleen. Yksi riihirakennus oli myytävänä elokuussa 1917. Toista riihirakennusta kaupattiin myöhemmin Kyrön Sanomissa huonokuntoisena. Myös Kinkin mäkitupa kuului myytyyn tilaan. Ainakin Kinkillä asuttiin vielä 20-luvulla, mahdollisesti Haukipäässäkin oli tilapäisiä asukkaita.
Kauppakirjassa mainitaan myös tilaan kuulunut alue, jota Mäkelän torpparilla oli oikeus viljellä elämänsä loppuun asti. Tämä oikeus säilyi kaupassa. Missä tuo Mäkelän alue mahtoi olla? Vuokralautakunnan välikatselmuspöytäkirjaan on 1910 kirjattu Mäkelän viljelemät pellot. Parhaiten myytävään alueeseen osuu Kulonpalo, jossa Mäkelällä oli 140 aaria kylvettynä katselmuksen aikaan kevätviljalle. Pöytäkirjassa mainitaan myös hiukan pienempi Viilonojanvainio. Sen sijainnista ei ole tietoa. Hämärä muistikuva kertoo, että maanjako-oikeus olisi käsitellyt tätä Mäkelän aluetta torppien itsenäistymisen aikaan. Ilmeisesti Kalle Mäkelä ei saanut lunastaa sitä itselleen, vaan se jäi Pakkaselle. Hillulle kuuluneet torpan maat Kalle Mäkelä osti 1919.
Vihtori Isakinpoika Leivo (blogi)
Vihtori syntyi lokakuussa 1866 Pukarassa. Hänen vanhempansa olivat Riukulan renki Isak (varmaankin Iisakkina tunnettu) Eevanppoika ja tämän kihlattu morsian Eveliina Vilhelmiina Miinantytär, joka oli Riukulassa piikana. Vanhemmat vihittiin marraskuussa 1866 Hämeenkyrön pappilassa hopeetoinna, kuten vihittyjen luettelo kertoo. "Hopeetoinna" viittaa siihen, ettei morsiamella ollut juhla-asuun kuulunutta koristetta, mahdollisesti jonkinlaista kruunua. "Hopeetoinna" vihittiin toki useimmat samalle sivulle kirjatut parit. Aika oli ankara, kato vei viljan ja nälkävuosina levisivät kulkutaudit. Lavantauti päätti Isakin elämän elokuussa 1867. Eveliina ja Vihtori jäivät kahdestaan selviämään eteenpäin miten parhaiten taisivat.
Vuonna 1870 Eveliina siirtyi piiaksi Pakkaselle. Vihtori seurasi mukana. Seuraavassa rippikirjassa Eveliina merkittiin itselliseksi. Hän kuoli syyskuussa 1874 muutama päivä synnytyksen jälkeen. Lapsi, joka sai kasteessa nimen Matti, jäi eloon. Hän ja silloin kahdeksanvuotias Vihtori joutuivat huudolle. Se tarkoitti, että heidät annettiin hoidettaviksi taloon, joka teki halvimman tarjouksen. Pienen Matin sijoituspaikka ei ole tiedossa, Vihtori sen sijaan on merkitty Kalkunmäen Tiipiälle. On mahdollista, että hän asui sittemmin Peltolana tunnetun talon paikalla olleessa rakennuksessa. Sijoituspaikka on voinut myöhemmin vaihtua. Huutolaislapsen oli osallistuttava talon töihin heti, kun siihen kykeni.
1882 Vihtori siirtyi rengiksi Herttualan Alakeskiselle. Hän oli renkinä myös saman kylän Kirmolla. Sieltä matka vei 1887 Pirkkalaan. Pirkkalan Keholla renkinä ollessaan Vihtori otti/sai sukunimen Leivo. Parin vuoden kuluttua hän palasi Hämeenkyröön, jälleen rengiksi Alakeskiselle ja sitten Kirmolle. 1891 Herttualaan tuli myös Matilda Taavetintytär Keskinen. He avioituivat 1893. Vihtori oli silloin renkinä Kalkunmäen Purtulla. Vuodesta 1896 Vihtori oli muonarenkinä Herttualan Ylikeskisellä. Vähän aikaa hän oli myös Pakkasella renkivoutina. Kasvava perhe asui myös mäkitupalaisena Ylikeskisellä, Heinijärven Yliraukolassa ja uudestaan Ylikeskisellä, kunnes 1907 muutti Matildan kotiin Mustajärvenkulman Keskiselle.
Henkikirjojen mukaan perhe asui tämän jälkeen Keskisellä. Vihtori todennäköisesti viljeli Keskisen mäkituvan peltoja ja teki maataloustöitä myös muissa taloissa. Lähteissä hänelle ei ole merkitty muuta ammattia. Jos Vihtorin lapsuuteen kuului tragediaa, myös hänen kuolemansa oli surullinen. Frans Mustasilta kertoo ns. terroritilastossa, että Vihtori oli joitakin vuosia Haukijärven työväenyhdistyksen jäsen ja kuului punakaartiin. Hänen mukaansa Vihtori oli "kaatunut taistelussa Hämeenlinnassa huhtikuun lopulla". Hämeenkyrön seurakunnan kuolleiden luettelon mukaan Vihtori oli "tullut ammutuksi pakomatkalla Hämeenlinnan seudulla". Vihtorin maallinen matka päättyi siis huhtikuussa 1918.
Kun alussa mainitsin Vihtorin Matti-veljen, niin kerrottakoon, että hänkin eli aikuiseksi. Hän asui perheineen Tuokkolassa ja käytti sukunimeä Alanen.
Perukirjakortteja (blogi)
Jo aiemmin kerroin Turun maakunta-arkistossa tutkijoiden avuksi laadituista kortistoista, joista osa on nykyisin digitoitu ja kaikkien käytettävissä verkossa. Yksi tällainen kortisto on perukirjakortisto. Mouhijärven kortisto on digitoitu, Hämeenkyrön vastaava ei sitä toistaiseksi ole. Muutama sana kortistosta sen käytön helpottamiseksi. Kortisto käsittää vuodet 1706 - 1933. Siitä ilmenee yleensä vainajan kuolinaika ja perukirjan laatimisaika sekä perukirjassa mainitut leski ja perilliset. Kortisto on järjestetty etunimen mukaan aakkosjärjestykseen, ilmeisesti koska kaikilla ei ole ollut sukunimiä. Nimistä on hyvin erilaisia kirjoitusasuja (David/Taavetti). Yleensä ne on laitettu samaan kohtaan kortistoa kirjoitustavasta riippumatta. Joitakin poikkeuksia tästä on, äkkiä katsoen ainakin Jöran/Yrjö. Seuraavat linkit vievät apuvälineenä helppokäyttöisempää Digihakemistoon, josta on edelleen linkki Kansallisarkiston Astia-palveluun. Joitakin esimerkkejä mouhijärveläisten perukirjatiedoista.
Anshelm Koskinen kuoli 1918. Leski ja tyttäret asuivat myöhemmin Kivelässä Haukijärvellä.
Taavetti Peltomäen kuoltua perukirja laadittiin lokakuussa 1930. Siinä mainitaan leski ja tuolloin elossa olleet lapset. Avioituneiden tyttärien aviomiehet on myös kerrottu, sillä puoliso toimi tilaisuudessa vaimonsa edustajana.
Taannoin kirjoitin Kustaa, Tilda ja Viljo Mäkelästä. Kustaan kuoleman jälkeen laaditussa perukirjassa on mainittu myös tämän isä Frans Mäkelä. Syytä en tiedä. Ehkä hän valvoi alaikäisen Viljon etua.
Taavetti Tuomisen vaimon Hilman perukirjassa on kerrottu heidän lastensa nimet.
Kallioniemen vanhaemäntä Matilda kuoli 1927. Hänen perukirjastaan käy ilmi, että toinen tyttäristä oli kuollut, mutta tämän leski oli elossa. Hänestä käytetään nimeä Nukari Ylöjärvellä sijainneen talon perusteella, vaikka perhe hautakiven mukaan käytti sukunimeä Koivuniemi.
Rajalassa asuneen Vihtori Heikkilän isän perukirjassa mainitaan Vihtorin 1925 elossa olleet sisarukset.
Kun Svantte Ojaniemi 1929 kuoli, hänellä ei ollut elossa lähisukulaisia. Perukirjassa onkin lueteltu pitkä lista serkkuja, näiden puolisoita, serkkujen lapsia sekä täti, setä ja eno. Luettelo jatkuu kortin kääntöpuolelle ja seuraavalle kortille.
Eniten hyötyä kortistosta on sukututkijoille ja paikallishistoriaa harrastaville. Kortin tietojen perusteella voi etsiä tai tilata perukirjan arkistosta (vanhimmat verkostakin) ja saada tietoa kotitilan tai perheen olosuhteista kirjan laatimisen aikaan.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Kouluun pitäjänrajan yli (blogi)
Kun Haukijärven kansakoulu 1898 aloitti toimintansa, oli se aika laajan alueen ainoa koulu. Niinpä kouluun tultiin muistakin kylistä ja jopa pitäjänrajan yli. Erityisesti Herttualasta tulijoita oli useita. Tulo loppui ja muutama oppilas vaihtoi koulua, kun Heinijärven koulu 1902 perustettiin. Kaipion koulu puolestaan aloitti 1905, ja sillä saattoi olla merkitystä eräiden Herttualaan kuuluneiden torppien lasten kouluvalintaan. Mouhijärven kansakoulujen historiaa tunnen valitettavan huonosti eikä edes verkosta näytä löytyvän siitä tietoa. Rippikirja (SSHY) 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä kertoo, että kansakouluja oli ainakin Uotsolassa, Saikkalassa, Häijäässä, Ryömälässä, Tervamäessä ja Murron kylässä. Kuten aiemmin on todettu, Pukaran koulu aloitti 1920. Ei siis ihme, että tulijoita Haukijärvelle oli myös Mouhijärven puolelta. Tarkastellaan seuraavaksi, mitä koulun oppilasluettelo kertoo muualta kouluun tulleista.
Ensimmäinen mouhijärveläinen oppilas löytyy numerolla 15. Hän oli Elias Mustajärvi 1898. Myös hänen veljensä Martti ehti käydä koulua Haukijärvellä, samoin hiukan myöhemmin torpassa asuneen Lindegrenin perheen lapset. Peltomäen perheen lapset kävivät niin ikään koulua Haukijärvellä. 1898 aloitti koulunkäyntinsä Vilho Kökkö, joka taisi tulla Murron kylältä asti. Ehkä kylässä ei vielä siinä vaiheessa ollut omaa koulua. Emma Isotalo puolestaan oli Ikaalisista. Hän todennäköisesti asui sukulaistalossaan Ojaniemessä. Kourin ja Alanapan lapset tulivat Pukarasta, Aina Koivuniemi, Roiton ja Karhiniemen (Haaviston) lapset Hahmajärveltä. Anian torpan lapset asuivat Venetmäessä. Myös Häijään suunnasta oli tulijoita. Rajalan torpan lapset asuivat aika lähellä pitäjänrajaa ja kävivät koulunsa Haukijärvellä. Pukaran koulun perustaminen ja Uusi-Pukaran talojen liittyminen Mouhijärveen 1922 muutti tilannetta, mutta ei täysin. Ainakin Onni Karhiniemi, Erkki Jaakkola ja Enni Pussi siirtyivät toiseen kouluun noihin aikoihin. Kallioniemen lapset sen sijaan kävivät koulunsa Haukijärvellä nuorinta Eeroa lukuunottamatta.
Opettaja Amanda Unto toi mukanaan kouluun kaksi sisartaan. Heitä ei ole merkitty rippikirjaan, joten he todennäköisesti pysyivät kirjoilla Huittisissa. Myös Pakkasella oli työväkeä, joka ei siirtänyt kirjojaan Hämeenkyröön. Heidän lapsiaan oli koulussa Haukijärvellä. Jossain vaiheessa johtokunta uhkasi heitä maksuilla. Tiedossa ei valitettavsti ole, perittiinkö toisen kunnan asukkailta maksua koulunkäynnistä. Ainakin johtokunta hyväksyi vaihdon niin, että hämeenkyröläinen Simo Linnusmäki meni Perämaan kouluun Mouhijärvellä ja mouhijärveläinen Leila Perttu tuli kouluun Haukijärvelle. Sotien aikana ja jälkeen koulussa oli runsaasti karjalaisia oppilaita, jotka siinä vaiheessa säilyivät kirjoilla omissa seurakunnissaan.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Seurakuntaan muuttaneita (blogi)
Tällä kertaa tarkastelemme sitä, miten karjalaiset siirtyivät kirjoille Hämeenkyrön seurakuntaan 40-luvun lopussa. Teksti perustuu Hämeenkyrön Sanomissa tuolloin julkaistuihin kirkollisiin tietoihin. Ulkopuolelle jäävät mahdolliset muihin uskonnollisiin yhteisöihin ja siviilirekisteriin kuuluneet. Valtaosa Haukijärvelle tulleista oli lähtöisin Vpl Pyhäjärveltä ja uskonnoltaan luterilaisia. Luovutetun alueen seurakunnat olivat olemassa vuoteen 1950. Sen jälkeenkin niiden kirkonkirjoihin tehtiin merkintöjä esimerkiksi Amerikan mantereella kuolleista. Kesti aikansa ennen kuin Karjalasta lähtemään joutunut löysi paikan, johon asettua. Vaikka uusi kotipaikka löytyikin, eivät kaikki pitäneet kiirettä kirjojen siirtämisellä. Nopeimmin näyttivät toimivan ne, jotka tarvitsivat virkatodistusta esimerkiksi avioitumista varten. Pisimpään pyhäjärveläisyytensä halusivat säilyttää vanhat ihmiset.
Ensimmäinen seurakunnan vaihtaja, jonka lehdestä löysin, oli Hellin Valkama, joka siirtyi Ihantalasta Hämeenkyröön huhtikuussa 1946. Hän oli Valkaman nimellä, joten hän oli jo avioitunut. Avioitumisaikeissa taas olivat Annikki Ryysyläinen (Viipurin maaseurakunnasta huhtikuussa 1946) ja Helka Putkonen (Ihantalasta helmikuussa 1947). 1947 oli myös muutamia perheellisiä muuttajia. Juho Virkki, Jaakko Toiviainen ja Reino Toiviainen siirtyivät Pyhäjärveltä Hämeenkyrön seurakuntaan. Kaksi seuraavaa vuotta olivat sitten varsinaisia "muuttovuosia". 1948 kirjansa siirsivät aikajärjestyksessä Aulis Punkka, Anni Toiviainen, Väinö Toiviainen perheineen, Matti Akkanen perheineen, samoin Johannes Akkanen perheineen, Martti Luukkanen, Henrik Rautiainen perheineen, Albert Kopperoinen perheineen ja Topias Naskali perheineen. Vuoteen 1949 kirjojensa muuttamisen jättivät loput Haukijärvelle asettuneista karjalaisista. Pentti Jääskeläinen oli muuttanut ensin Mouhijärvelle ja tuli nyt vaimonsa kanssa Haukijärvelle. Leo Paakeli perheineen siirsi kirjansa 1950 Haukijärvelle, samoin Hellin Matikka Räisälästä.
Haukijärvelle Karjalan seurakunnista muuttaneiden joukossa oli muutamia minulle outoja nimiä. Työmies Pietari Patjas muutti Viipurin maaseurakunnasta Haukijärvelle kesällä 1947. Hän asui ainakin Rintalassa. Työmies Juho Soikkeli tuli seuraavana kesänä, talollisen vaimo Katri Pietikäinen muutti Raudusta helmikuussa 1949, Varpu Juvonen siirtyi Haukijärvelle Pyhäjärven seurakunnasta syksyllä 1949 ja Arvo Jortikka Räisälästä Parilaan syksyllä 1950. Luultavasti he asuivat kylässä vain lyhyen aikaa.
Pyhäjärven seurakunnan haudattujen luettelo kertoo muutamista, jotka haudattiin Hämeenkyröön, mutta jotka pysyivät Pyhäjärven kirjoissa loppuun saakka. Haukijärvellä asuneet Matti Matikainen ja Adam Silvasti haudattiin Hämeenkyröön, Heikki Kuronen taas Mouhijärvelle.