Blogi

Kiertokoulukuvan opettajan henkilöllisyyttä on moni miettinyt. Kuva on suunnilleen 1910-luvun puolivälistä, joten muistitieto ei enää yllä tunnistamaan häntä. Löysin verkosta hiukan tietoa Hämeenkyrön seurakunnan kiertokoulunopettajista, ja rippikirjatkin kertovat heistä jotakin. Varmuutta ei edelleenkään saada, sillä kiertokoulunopettajain matrikkeli on julkaistu 1909 ja rippikirjat yltävät vuoteen 1911. Matrikkelin tiedot lienee kerätty vuotta tai paria aiemmin. Kiertokoulut lopettivat toimintansa sitä mukaa, kun alakansakouluja syntyi. Vielä 1910-luvulla tahti ei tainnut olla kovin kiivas.

Tuon 1909 ilmestyneen kirjan nimi on Suomen pikku- ja kiertokoulujen matrikkeli ynnä pikku- ja kiertokoulujen opettajista tiedonantoja. Sivulla 31 on tietoa Hämeenkyröstä. Seurakunta oli tuolloin jaettu neljään kiertokoulupiiriin: eteläiseen, pohjoiseen, itäiseen ja läntiseen. Lisäksi mainitaan Sasslinin koulu, joka kuitenkin tuolloin oli suljettuna. Haukijärven osalta voimme sulkea pois itäisen ja pohjoisen. Luontevimmin kylä olisi kuulunut läntiseen piiriin. Siinä opettajana toimi Tyyne Prakka. Hän oli syntynyt 1881 Hämeenkyrössä, päässyt Hämeenlinnan seminaarista 1902, opettanut Haapavedellä ja Säkylässä sekä tullut 1904 Hämeenkyröön. Rippikirjan mukaan hän asui 1911 kotonaan Untilassa.

Hiukan epävarma muistitieto kertoo, että Sillanpäässä olisi kiertokoulua pitänyt Kanerva-niminen naisopettaja. Muistitiedon täytyy olla peräisin 20-luvulta. Matrikkeli tuntee Selma Pauliina Kanervon, joka toimi eteläisen piirin opettajana. Hän oli syntynyt 1872 Hämeenkyrössä ja käytti aiemmin nimeä Lindstedt. Hän asui rippikirjan mukaan Mahnalassa. Hän oli valmistunut Hämeenlinnan seminaarista 1891 ja tullut silloin opettajaksi Hämeenkyröön. Voisiko hän olla tuo kuvan opettajatar? Ainakin iän puolesta se olisi mahdollista, kuvausaikaan hän oli suunnilleen 45-vuotias. Kun 100 vuoden aikaraja tulee täyteen, voi asia selvitä seurakunnan arkistosta.

Viikko sitten kirjoittelin torppien nimistä. Saksalle en oikein löytänyt selitystä, mutta sittemmin muistui mieleen, että Mouhijärvellä on samanniminen talo. Eli sen ehkä voisi liittää Selkeen ja Kinkin kanssa samaan ryhmään. Usein nimi kytketään joko saksalaisiin asukkaisiin tai sitten kauppiaisiin, joita Suomeen aikoinaan muuttaneet saksalaiset monesti olivat. Mouhijärven Saksan kohdalla voi olla kyse juuri näistä, koska tila on ollut olemassa jo 1540-luvun veroluetteloissa. Parilan Saksan torppa sen sijaan ilmestyy rippikirjoihin vasta 1870, eikä niissä näy merkkejä sen paremmin ulkomaalaisista kuin kauppiaistakaan. Mutta vilkaistaanpa torpan asukkaita.

1870 torppaan tuli Matti Vilhelm Matinpoika. Hänen muuttomatkansa ei ollut pitkä, sillä hän tuli Erkkilästä eli Äärilästä. Kun hän syntyi 1835, asuivat hänen vanhempansa Äärilässä, jonka isäntänä oli hänen setänsä. Setä kuoli ja Matin isästä tuli vähäksi aikaa tilan isäntä. Tämäkin kuoli 1867 ja suku tilalla vaihtui. Kolmen vuoden kuluttua Matti hakeutui Saksalle. Asiakirjat eivät kovin paljon hänestä kerro. Koska hänellä ei ole jälkipolvia, paljastettakoon tässä kuitenkin, että häntä rangaistiin kerran siitä, että hän esiintyi juopuneena kirkossa. Se tapahtui jo ennen torppariksi ryhtymistä. Matti kuoli Saksalla 1894.

Matilla oli kaksi vaimoa. Ensimmäinen, Maria Matintytär, oli syntynyt 1839 Mouhijärvellä. Matti avioitui hänen kanssaan 1873. Kaksi vuotta myöhemmin he saivat kuolleena syntyneen poikalapsen, jonka äiti kuoli viiden päivän kuluttua. Seuraavana vuonna Matti avioitui Ester Matintyttären kanssa. Tämä oli syntynyt 1830 Kalkunmäen Pieskan torpassa. Oltuaan palveluksessa Kalkunmäen ja Kyröspohjan taloissa hän avioitui 1854 pappilan Toivosen torpparin Matti Juhonpojan kanssa. Heille syntyi viisi lasta. Matti Juhonpoika kuoli 1866. Ester eli 10 vuotta itsellisenä Toivosella ennen kuin avioitui Saksalle. Myös osa hänen ensimmäisen avioliittonsa lapsista asui joitakin aikoja Saksalla. Melkein kaksi vuosikymmentä hän asui torpassa yksinään.

Asiakirjoista ei ole tullut vastaan merkintöjä Saksan asukkaista Esterin jälkeen. Torppa lienee ollut pienenpuoleinen, muuttunut Esterin leskenä ollessa mäkituvaksi ja hävinnyt hänen kuolemansa jälkeen kokonaan. Nyt sen olemassaolo tuntuu kovin kaukaiselta, mutta sitä kesti kuitenkin yli 40 vuotta.

Sekä torpista että paikannimistä on tullut kirjoitetuksi useammankin kerran. Tällä kertaa keskitytään kylän torppien nimiin. Mikä sai torpparin 1700-luvun lopussa tai 1800-luvulla kutsumaan torppaansa Mäkeläksi, Kaunistoksi tai Selkeeksi? Ehkä yleisimmin kylän torpat on nimetty lähiseudun maaston mukaan. Tällaisia nimiä ovat juuri Mäkelä, Jokela, Mäensivu, Valkama tai vaikkapa Rajala. Luetteloa voisi jatkaa pitemmälle, mutta jätän sen lukijan tehtäväksi. Erityisen hienona lienevät torppansa paikkaa pitäneet Kauniston ja Ihantolan perustajat. Vai kertovatko nuo nimet tulevaisuuden toiveista?

Edellä mainitut nimet eivät suoranaisesti liity Haukijärveen, samannimisiä torppia löytyi muistakin kylistä. Sen sijaan Viidanojankulman Yliviidanoja ja Alaviidanoja sekä Viitaniemi kytkeytyvät selvästi Viidanojaan. Vastaavanlainen on Mustajärven torppa. Kukkola taitaa liittyä Kukonniemeen, jolla nimellä myös torppa aikoinaan perustettiin. Lienee hiukan makuasia, kuuluuko Lamminsivu tähän vai edelliseen ryhmään. Kantataloonsa taas liittyivät Metsäkirmo, Metsäraukola ja Metsätiipiä, joka tosin ei varsinaisesti ollut torppa. Selkeen ja Kinkin nimet lienee lainattu Mouhijärven taloilta.

Talojen nimet on usein annettu perustajansa etunimen mukaan. Torpissa tällaisia on Haukijärvellä vähemmän. Antila ja Anttila sentään ovat sellaisia. Muutamia kysymysmerkkejäkin kylän torppien nimiin jää. Oliko Huippula ympäristöään korkeammalla vai oliko siinäkin toiveista kyse? Ritala-nimeä esiintyy muuallakin, mutta sen merkitystä en tiedä. Sama koskee Saksaa ja Kahilaa. Toiko niiden ensimmäinen torppari nimen jostakin muualta?

Tänä vuonna juhannus sattuu lähes vanhan juhannuksen ajankohtaan. Itse en muista aikaa, jolloin juhannuspäivä oli aina 24. päivä kesäkuuta, mutta olen kyllä kuullut vanhempien ihmisten siitä puhuvan. Mutta siirrytäänpä juhannuksesta hiukan eteenpäin. Heinäkuun alussa Hämeenkyrön Sanomissa julkaistiin yleensä lukuisia ilmoituksia kasvavan heinän huutokaupoista. Joukossa oli myös muutamia kyläläisten ilmoituksia. Seuraavassa tarkastellaan vain sotaa edeltänyttä aikaa. Heinähuutokaupat jatkuivat toki myöhemminkin. 

Ensimmäinen silmiini sattunut huutokauppailmoitus oli vuodelta 1925. Silloin Vihtori Hillu ilmoitti heinähuutokaupasta Jokelassa. Se pidettiin heinäkuun yhdeksäntenä päivänä. Torpan väki oli muuttanut pois ja maat olivat talon hallussa. Jos torpan rakennuksissa joku asuikin, ei hän ilmeisesti viljellyt sen maita. Hiukan samantapainen tilanne oli Lamminsuolla ja erityisesti Huhtalassa, kun Erkki Eskola ilmoitti heinäkuun alkupuolella 1929 niissä pidettävistä huutokaupoista.

Kun kunta oli ostanut Erkkilän lastenkotia varten, ei sillä heti ollut henkilökuntaa maanviljelystä varten. Niinpä Erkkilässä pidettiin pari kertaa kasvavan heinän huutokauppa. Sellainen oli 11.7.1929. Myynti aloitettiin talon tontilta. Ostajalle luvattiin käyttöön heinäseipäitä. Seuraavana vuonna huutokauppa pidettiin 9.7. Silloin myytiin järventaustavainioiden heinät.

Muut huutokaupat liittyivät siihen, ettei omistaja viljellyt tilaa. Nikolai Mäkelä teki 1930 rakennusurakoita eikä ilmeisesti asunut Niemessä. Seppä Jokinen oli kuollut ja perikunta myi kasvavaa heinää huutokaupassa 1933. Seuraavana vuonna huutokauppa pidettiin kauppias Juho Heinosen palstalla. Tämä kuoli vielä samana vuonna.

Näin olemme hetken muistelleet aikaa, jolloin heinänteko näytti sellaiselta kuin vanhoissa Suomi-filmeissä. Nyt on aika toivottaa kaikille lukijoille oikein mukavaa ja kaunista juhannusaikaa.

 

Olen parikin kertaa kirjoittanut Mustajärven sähköosuuskunnan asioista näissä blogiteksteissä. Osuuskunnan kirjanpito kuitteineen on säilynyt varsin hyvin. Seuraavassa muutamia esimerkkejä säilyneistä kuiteista.

Menoja oli monenlaisia:

Lue lisää...

 

Lue lisää...

 

Lue lisää...

 

Tulojakin sentään tuli:

Lue lisää...

Lisätietoja