Blogi

Tämä nimiluettelo on hiukan surullinen. Se on luettelo lastenkodin lapsista vuosilta 1918 - 1933. Toki uudempiakin varmasti on, toimihan lastenkoti vielä 60-luvulla, mutta itse en ole sellaisia nähnyt. En aio kertoa kenenkään nimeä, vaikka lähes kaikki luettelossa esiintyvät 92 henkilöä lienevät jo kuolleet. Lapsen nimen lisäksi listaan on kirjattu hänen syntymäaikansa, lastenkotiin tulon päivämäärä, huoltajan/huoltajien nimet ja asema, lastenkotiin joutumisen syy sekä kotikylä. Osalta puuttuu jokin näistä tiedoista, muutamalla on vain nimi ja päivämäärä, jolloin tuli lastenkotiin.

Ensimmäiset nimet on luetteloon kirjattu lokakuussa 1918. Sota ja vankileirien surkeat olot veivät monesta perheestä isän, eikä äiti aina pystynyt yksin huolehtimaan lapsistaan. Myös tuberkuloosi ja keuhkokuume korjasivat satoaan. Monilla lastenkotiin joutuneiista lapsista olikin toinen vanhemmista kuollut, joillakin molemmat. Äidin kuoleman jälkeen isä ei välttämättä pärjännyt pienten lasten kanssa, jos hänellä ei ollut ketään tukenaan. Joissakin tapauksissa isä haki lapsen luokseen, kun tämä oli kasvanut isommaksi. Joukossa oli myös paljon avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Vankilaan joutuminen, mielenterveysongelmat ja lasten jonkinasteinen heitteillejättö näkyvät niin ikään syiden joukossa.

Haukijärveläisiäkin lasten joukossa oli. Ensimmäinen nimi tuli vastaan 1925, toinen 1932. Muita kylästä lastenkotiin päätyneitä ei ymmärtääkseni ollut noina vuosina. Tosin sieltä aiemmin poismuuttaneen lapsi oli listalla jo 1920. Kaikkiaan tunnistin seitsemän lasta, joiden vanhemmista ainakin toisella oli jonkinlainen kytkös kylään. Ilmeisesti kyläläisten kohdalla se, mitä nykyisin nimitämme turvaverkoksi, toimi kohtuullisen hyvin.

Vaikka aluksi kutsuin nimiluetteloa surulliseksi, on muistettava, että kyse oli ihan tavallisista lapsista iloineen ja suruineen. Kuten muutkin ikäisensä, he lähtivät koulunsa päätettyään töihin, perustivat perheet ja osallistuivat sotaan, jossa ainakin kaksi heistä kaatui. Moni asui jonkin aikaa kylässä lastenkodista lähdettyään, joku myös asettui sinne pysyvästi. 

Kansalliskirjasto avasi digitoimansa sanomalehdet vuosilta 1771 - 1920 vapaasti verkossa luettaviksi. Aiemmin rajavuosi oli 1910. Vaikka olen tuon aiemman rajavuoden jälkeisiä lehtiä tutkinut yliopiston kirjastossa, on nyt julkaistuissa erityisesti vuosilta 1918 - 1920 minullekin uutta tietoa. Vaikuttaa myös siltä, että haku toimii aiempaa paremmin, koska olen saanut sellaisia osumia, joita ennen ei ole tullut. Haukijärveä olen tietenkin etsinyt ja kaikenlaista löytänytkin. Kerron niistä varmasti useammassakin blogitekstissä. Tällä kertaa keskitytään työväentaloon.

Toukokuun neljäntenä päivänä 1916 ilmestyneessä numerossaan Sosialidemokraatti-lehti kertoi otsikolla "Uusi työwäen walistustemppeli walmistunut" Haukijärven työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisjuhlasta. Juhlaohjelmassa oli soittoa, Frans Mustasillan tervehdyssanat, laulua, Kalle Haukipään esittämä juhlaruno, juhlapuhe, kertomus esittäjänään W. Mäkelä, laulu ja jäähyväissanat. Juhlan jälkeen alkoi iltama. Paikalla arvioitiin olleen 250 - 300 henkeä. Frans Mustasillan tervehdyssanoista kävi ilmi, että talon rakentaminen oli kova ponnistus. Erimielisyyksiäkin oli ollut. Ne olivat koskeneet muotoseikkoja, mitä se sitten tässä yhteydessä mahtoikaan tarkoittaa. Joka tapauksessa juttu vahvistaa muistitiedon, että työväentalo otettiin käyttöön 1916.

Oman lisänsä talon historiaan tuo Työmies-lehden juttu 22.4.1915. Otsikolla "Työwäentalo hajotettu - mutta rakennetaan uudestaan" se kertoo, että työväenyhdistys osti 1911 Maatialan päärakennuksen ehdolla, että rakennus puretaan. Talo sai kuitenkin olla paikoillaan kuluneeseen talveen saakka. Yhdistys oli vuokrannut tonttimaan samalta palstalta (Kanervalta) ja rakennus oli edellisellä viikolla siirretty sinne jäsenten yhteisellä avulla. Onko siis työväentalo rakennettu Maatialan hirsistä? Ei olisi mitenkään harvinaista tuohon aikaan. Nyt kaivattaisiin hirsirakentamisen asiantuntijan mielipidettä. Ovatko kuvassa näkyvän rakennuksen hirret uusia vai Maatialasta siirrettyjä vai kenties molempia?

Hiljattain uutisoitiin Museoviraston julkaisemista vapaasti (ks. CC-lisenssi) käytettävistä vanhoista valokuvista Finna.fi:ssä. Jos Finna-haussa laittaa hakusanaksi Hämeenkyrö (säilytä ensimmäisen linkin rajoitukset), saa esille 50 valokuvaa. Silmäni löysivät niiden joukosta kolme Herttualassa otettua. Haukijärveltä en kuvia huomannut, tosin kaikkia henkilökuvia en tunnistanut. Jos pudotamme haussa pois vaatimuksen Museovirastosta, vapaasta käytettävyydesta ja museoiden hallinnasta, saamme Hämeenkyröstä tuloksia kaikkiaan 548. Nyt on mukana jo Haukijärveäkin. 

Ensimmäisellä sivulla (20 kuvaa/sivu) tulee vastaan kuva Haukijärven työväentalosta. Mahdollisesti se kuitenkin on Harjun aikana otettu. Seuraavalla sivulla on sama työväenyhdistyksen juhlissa otettu kuva, joka on sivustolla. Sen sijaa kolmannelta sivulta löytyvää työväenyhdistyksen huvitoimikunnan jäseniä esittävää kuvaa ei galleriassa muistaakseni ole.

Sitten mennäänkin sivulle 16. Sieltä löytyy Wivi Timgrenin (os. Richter) ottamia valokuvia Pakkaselta. Kuvat on ajoitettu 1800-luvun lopulle. Herää kysymys, voisiko keinutuolissa istuva mies olla hänen isänsä, Josef Edvard Richter. Mielestäni hän on mukana muissakin Pakkasen kuvissa. Kuvat jatkuvat seuraavalla sivulla. Sivulta 25 löytyy kuva Richter-suvun haudasta. Sehän on edelleen olemassa lähellä kirkkoa. Sivulla 27 on lisää kuvia Pakkaselta. Seuraavalla (viimeisellä) sivulla on kaksi kuvaa Frans Mustasillasta.

Miksi noita edellä mainittuja kuvia ei ole sivuston gallerissa? Koska ne eivät ole vapaasti käytettävissä. Osa on arkistojen hallussa. Niiden kanssa neuvottelemalla kuvat ehkä voisi saada julkaistavaksi kohtuullista korvausta vastaan. Wivi Timgrenin kuvat kuuluvat Vapriikin kuva-arkistolle, joka perii digitaalisesta kuvasta 14 euroa ja sen käytöstä 35 euroa. Miksi julkaista kuva (tai ainakaan maksaa julkaisemisesta), joka on jo verkossa? Lopuksi vielä pieni vinkki Finnan selaamiseen. Kannattaa ottaa näytölle enemmän kuvia kerralla, vaikkapa 100 kappaletta.

Haukijärven koulun oppilasluetteloa on pidetty heti koulun ensimmäisestä toimintavuodesta alkaen. Siihen merkittiin aluksi oppilaan nimi, syntymäaika, huoltajan ammatti tai asema sekä jonkin verran huomautuksia muutoista, sairastelusta ja kuolemantapauksista. Yleensä myös koulussa opiskelun vuodet käyvät ilmi, osittain kuitenkin vain aloitusvuosi. 50-luvulta lähtien tiedot käyvät niukemmiksi. Ilmeisesti säädökset muuttuivat. Ensimmäinen kouluun kirjattu oppilas oli Iida Maria Erkkilä, joka opiskeli siellä 1898 - 1902. Seuraavassa muutamia havaintoja siitä, mitä matrikkeli kertoo meille menneistä ajoista.

 Historian tapahtumat näkyvät myös matrikkelissa. Kun Yrjö Mustajärvi aloitti koulunsa 1912, on hänen huoltajakseen merkitty torppari. 1920 kouluun tulleen veljen Vilhon huoltaja oli maanviljelijä. Torpparit muuttuivat usein ensin palstatilallisiksi ja myöhemmin maanviljelijöiksi, tilallisiksi tai talollisiksi. 20-luvulla on muutaman oppilaan isän ammatin perään piirretty risti. Vuoden 1918 satoa useimmat, toki muutama muukin kuolemantapaus. Myöhemmin tällaisia merkintöjä ei enää näy. Lastenkodin tulo kylään näkyy isona määränä sellaisten oppilaiden nimiä, joiden perheet eivät asuneet kylässä. Sota-aikana tulivat ensin kirvulaiset, sitten inkeriläiset ja lopulta pyhäjärveläiset oppilaat. Viimeksi mainittuja oli paljon.

Vaikka sukunimilaki oli jo voimassa, kirjasi opettaja Lehtosalo 1923 Elli Haukipään Elli Peltolaksi. Muutamia muitakin esimerkkejä talon nimen käytöstä on vielä 20-luvulla. Aviottomien lasten kohdalla säilyi merkintä aina 40-luvun alkuun saakka. Aluksi kirjattiin huoltajaksi naimaton nainen, myöhemmin riitti avioton-merkintä. No, kirkonkirjoissa on pahempiakin nimityksiä. Pakkasen kartanon vaihtuva työväki näkyy matrikkelissa. Muonamiesten, kuskien, työnjohtajien, renkien, seppien ja tilanhoitajien lapset kävivät koulua Haukijärvellä. Kun vanhemmat muuttivat muualle, lapset "erosivat koulusta poismuuton takia".

Arkistolaitos on avannut kaikkien luettaviksi digitoimiaan vuoden 1918 traagisiin tapahtumiin liittyviä aineistoja. Esittelen niistä seuraavassa kolme lyhyesti. Ne voivat kiinnostaa sukuaan tutkivia, mutta myös kylän historiasta kiinnostuneita. Monta kylässä joskus asunutta aineistoista löytyykin. Palaan ehkä joidenkin kohtaloihin myöhemmin näissä teksteissä. Lisätietoa aineistoista voi etsiä arkistolaitoksen Portti-palvelusta.

Helppokäyttöisin näistä kolmesta on valtiorikosylioikeuden aktien muodostama aineisto. Siitä voi hakea tietoa kirjoittamalla etsimänsä henkilön sukunimen (alempaan) hakukenttään Digitaaliarkiston hakupalvelussa. Eteen avautuu luettelo kyseisen sukunimen omistajista, jotka ovat vieneet tapauksensa valtiorikosylioikeuden ratkaistavaksi. Jos oikea henkilö löytyy listasta, saa näkyville esimerkiksi virkatodistuksen, alemman oikeusasteen käsittelystä muodostuneet asiakirjat ja kotipitäjän suojeluskunnan lausunnon henkilöstä. Vaikka nimi olisi yleinen, ei erehtymisen vaaraa juuri ole, sen verran tarkat tiedot syytetyistä on.

Hiukan enemmän etsimistä vaatii sotavankilaitoksen vankikortiston käyttö. Jonkun aikaa haarukoimalla sieltäkin henkilön löytää, mikäli hänestä on kortti tehty. Käsitykseni mukaan ihan kaikista vankileireillä olleista ei korttia ole tehty tai sellaista ei ole säilynyt. Korteilla on paljon vähemmän tietoa kuin edellä mainituissa akteissa. Onkin syytä olla tarkkana, jos etsii hyvin yleistä nimeä. 

Lue lisää...

Arttur Pettersson kuoli Hämeenlinnan vankileirillä heinäkuussa 1918. Hän oli perheetön, siksi uskallan julkaista kuvan hänen vankikortistaan. Lähde: Digitaaliarkisto

Viimeinen aineisto koostuu valtiorikosoikeuksien eri osastojen tuomioluetteloista. Niissä on mainittu henkilön nimi, kotipaikka, syntymäaika, rikos, josta häntä syytettiin ja annettu tuomio. Osastoja oli paljon ja luettelot sisältävät yleensä satoja nimiä. Yhden ihmisen etsiminen niistä on aikaa vievää. Eniten hämeenkyröläisten asioita käsiteltiin Tampereen (osastot 17 - 21, 52, 56 - 61, 144), Hämeenlinnan (osastot 9, 10, 40 - 50, 54, 55, 59, 100 - 102, 110) ja Lahden (osastot 71 - 76, 121 - 132) valtiorikosoikeuksissa.

Aineistoissa on osittain samoja henkilöitä. Alemmassa oikeusasteessa vapautetut, ehdonalaiseen vankeuteen tuomitut tai leireillä kuolleet eivät välttämättä vedonneet tuomioistaan ylioikeuteen. Valtiorikosoikeuksiin  tuotiin syytettyjä myös kotoa, joten kaikki eivät olleet vankileireillä. Sikäli on perusteltua käydä läpi kaikki aineistot.

Lisätietoja