Blogi
Isältä pojalle ja vävylle (blogi)
Tällä kertaa katsomme, miten Haukijärven talot ja torpat siirtyivät suvussa suoraan seuraavalle polvelle sivuston käsittelemänä aikana 1890 - 1960. Tutkimme siis, millä tiloilla sukupolvien ketju säilyi koko tuon tarkasteltavan ajan. Liiian tiukkoja ehtoja ei kuitenkaan kannata asettaa. Varmasti kaikkia kylän tiloja on jaettu ja/tai niihin on hankittu lisää maata. Ja vaikka tuo aikakausi ei ollut mitään tasa-arvon kulta-aikaa. oli erityisesti leskiemännän asema yleensä suhteellisen vahva. Hyväksymme siis myös siirtymän, jossa tilaa hallitsi välillä emäntä.
Taloista, jotka olivat itsenäisiä 1890, vain Perttu siirtyi aina suoraan seuraavalle polvelle, tässä tapauksessa pojalle. Kopio Pertun kauppakirjasta vuodelta 1893 on säilynyt lainhuudatusasiakirjojen joukossa. Siinä talo siirtyi Taavetti ja Vilhelmiina Pertulta Juho Pertulle. Muissa taloissa suku vaihtui tarkasteltavana aikana. Aika lähelle rajaa tulee kuitenkin myös Vanha-Peltomäki, joka tuli Taavetti ja Roosa Peltomäen omistukseen 1893.
Isältä pojan tai tyttären perheelle siirtyneitä torppia on enemmän. Mäenpää, Kukkola, Linnusmäki, Kallioniemi, Kahila ja Metsäkirmo täyttävät ehdon. Ne kyllä itsenäistyivät ja hankkivat lisää maata tarkasteltavana aikana, mutta selkeä jatkumo voidaan silti nähdä. Tavallaan myös Selkee kuuluu joukkoon, vaikka se siirtyi aivan toiseen paikkaan. Lamminkulman Mäkelä ja Mustajärvenkulman Palomäki säilyivät nekin samalla suvulla koko tuon ajan, vaikka siirtyminen ei tapahtunutkaan suoraan jälkipolvelle.
Mäkitupalaisten kohdalla asuinpaikan varmistaminen on hankalaa siinäkin tapauksessa, että käytetty sukunimi säilyisi koko ajan samana. On mahdollista, että Koskela ja Mustajärvenkulman Keskinen täyttävät ehdon, mutta varmuutta asiasta on vaikea saada. Keskistä ehti 70 vuoden aikana hallita neljä sukupolvea, muilla lukumäärä jäi kahteen tai kolmeen.
Edellä oleva pieni tarkastelu osoittaa, ettei maaseutu pysynyt muuttumattomana. Suvut tiloilla vaihtuivat, ja lopulta tilojen asema ja arvokin muuttui paljon. Isältä pojalle tai vävylle siirtyminen ehkä toteutui, mutta kolmas sukupolvi tuli enää harvoin ketjuun mukaan.
Toivotan kaikille isille hyvää isänpäivää.
Kuolinilmoituksia (blogi)
Näin pyhäinpäivän alla sopinee muistella aiemmin eläneitä kyläläisiä katselemalla heidän kuolinilmoituksiaan. Tapa julkaista kuolinilmoitus lehdessä yleistyi vähitellen 1900-luvun alkupuolella. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet sellaista tarpeellisena tai pystyneet siitä maksamaan vielä 1939, joka on viimeinen vuosi Kansalliskirjaston digitoimissa lehdissä. Kokosin niistä alla olevan luettelon. Olen pahoillani, että kuolleen henkilön nimi näkyy niissä punaisella korostettuna. Ajanpuutteen vuoksi otin linkit suoraan hakutuloksista. Luettelo ei todennäköisesti ole täydellinen. Lisäykset ovat tervetulleita. Pyrin päivittämään luetteloa. Jatkossa pyrin myös saamaan sodissa kaatuneiden kuolinilmoitukset gallerian albumiin.
Kuolinilmoitukset ovat muuttuneet sadassa vuodessa paljon. Niin ovat myös kuolemaan liittyvät olosuhteet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kuoltiin yleensä kotona. Vain harvat päätyivät sairaalahoitoon. Lähes jokainen aikuinen - ja moni lapsikin - oli nähnyt jonkun kuolevan. Kivunlievitys oli aiemmin olematonta. "Kovat tuskat kärsittyään..." Kun me nykyisin haluamme muistovärssyissä kertoa elämän hyvistä hetkistä edesmenneen kanssa, keskityttiin aiemmin siihen onneen ja rauhaan, mikä vainajaa odotti kuoleman jälkeen.
Kuolinilmoitukset noudattavat sivuston etenemisjärjestystä.
Sigrid Nurminen (os. Nieminen)
Kalle Linnusmäestä ja Karl Estlanderista löysin vain muistokirjoitukset.
Edesmenneiden kyläläisten muistoksi katkelma pienenä kuolleen Irja Eliina Pertun muistovärssystä: "Nyt kyynel kuivu ja murhe vaivu tään haudan luona, ei surra saa, on taisto laannut ja rauhan saanut hän, joka tässä nukahtaa."
Päivitetty 18.11.2021
Vihtori - torppari ja työmies (blogi)
Laitoin muutama päivä sitten pari kuvaa Vihtori Vuoriosta galleriaan. Samalla päätin kertoa hiukan tästä Mustajärvenkulmalla vaikuttaneesta työmiehestä.
Vihtori Evert syntyi kesäkuussa 1889 Suodenniemellä. Hän oli vanhin Vihtori ja Amanda Huhtalan lapsista. Suodenniemellä hän sai yhden veljen ja kolme sisarta. Loppuvuodesta 1899 perhe muutti Mouhijärvelle. Uusi koti löytyi Hahmajärven Irrin Vuorion torpasta. Vuoriosta tuli myös sukunimi Vihtorille ja ainakin kahdelle hänen sisaristaan. Mouhijärvellä perhe kasvoi vielä yhdellä sisarella ja kahdella veljellä. Vihtori kävi kansakoulua. Hän oli vähän aikaa renkinä Hyynilän Paavolassa, mutta palasi pian takaisin kotiin. Ilmeisesti torpassa riitti töitä vanhimmalle pojalle. Luultavasti hän myös teki lyhytaikaisempia töitä muualla.
Loppuvuodesta 1914 Vihtori avioitui Selma Sofia Laurilan (s. 1890 Mouhijärvellä) kanssa. Selma oli vihittäessä töissä Suodenniemellä, mutta oli asunut lapsuudessaan Yliskallossa ja Selkeellä. Vihtori ja Selma saivat neljä poikaa. Uuno syntyi 1915, Eino 1916, Väinö 1917 ja Arvo 1920. Eino kuoli pienenä, ja Uuno hukkui uintimatkalla 20-vuotiaana. Vihtorin ja Selman perustettua perheen Vuorion torpassa tehtiin järjestely, jolla isä Vihtorista tuli Lähdeniemen torppari ja Vihtorista Vuorion torppari. Vihtori osallistui vuoden 1918 sotaan, mutta selvisi ehdonalaisella tuomiolla. On mahdollista, että hän pääsi melko nopeasti pois Lahdesta ja oli Mouhijärvellä jonkun talon töissä.
Vaikka Vihtori Vuorio merkittiin vielä 1920 henkikirjassa torppariksi, lienee hän ostanut alueensa palstatilaksi noihin aikoihin. Hän ei kuitenkaan ilmeisesti hakenut tilaan lainhuutoa, vaan tarjosi palstatilaa myyntiin 1928. Myynti-ilmoituksesta näkyy, että tilalla oli peltoa vähän, joten elanto lienee tullut töistä tilan ulkopuolelta. Kaupat syntyivät noihin aikoihin. Henkikirjojen mukaan perhe asui 30-luvun alussa edelleen Hahmajärvellä asuntotilalla. Tarkempaa tietoa asuinpaikasta ei ole. On mahdollista, että Vihtori jätti perheelleen asumisoikeuden Vuorioon. Lainhuutoja ei hänen nimissään Hahmajärvellä ole. Perhe on voinut myös muuttaa joko Mouhijärven sisällä tai kokonaan pois pitäjästä.
Jossain vaiheessa Vihtori alkoi työskennellä Mustajärvenkulmalla, jossa hänen työnsä jälkeä arvostettiin. Virallisesti hänet on merkitty henkikirjassa Peltosaloon 1957. Silloin Selma ei ollut enää mukana. Vihtori muistetaan erityisesti ojankaivuusta, mutta hän lienee tehnyt myös muita maataloustöitä.
Uusia kuvia (blogi)
Loppukesän ja syksyn mittaan on sivuston galleriaan saatu melko paljon uusia valokuvia. Ihan ensimmäiseksi iso kiitos kaikille, jotka ovat myötävaikuttaneet kuvien julkaisemiseen niitä luovuttamalla, skannaamalla tai henkilöitä tunnistamalla. Toisinaan on tarvittu välikäsiä, jotta on tavoitettu joku, joka vielä voi tunnistaa kuvien henkilöitä. Tämä on yleisempi ja yhä kasvava ongelma. Kun vuosikymmenet kuluvat, ei kuvissa esiintyneitä enää tunnista kukaan. Verkossa lienee eri alustoilla tuhansia valokuvia, joista halutaan lisätietoa. Laittakaa siis ihmeessä tiedot näkyviin paitsi paperikuviin, myös digitaalisiin.
Viimeksi lisätyt kuvat ovat peräisin Pentti Järvelän, Peltosalon ja Siiri Anttilan kokoelmista. Aiemmin tänä vuonna galleriaan tuli myös muutamia kuvia Irja Keskisen ja Aarno Virtasen albumeista. Järvelän ja Peltosalon kuvat esittävät enimmäkseen mustajärvenkulmalaisia, ja niitä kannattaakin etsiä Mustajärvenkulman albumeista. Siiri Anttilan kuvat liittyvät Suojan asukkaisiin, joista onkin nyt tehty oma albumi, joka löytyy niin ikään uuden Suoja-albumin alta. Samalla Suojan sivulta on poistettu muutamia kuvia, koska ne ovat nyt albumissa. Hänen albumissaan oli myös kuvia Parilan Anttilasta.
Erityisesti Peltosalosta löytyi paljon mielenkiintoisia dokumentteja, kuten hää- ja hautajaiskutsuja sekä kuitteja. Kutsut on nyt kerätty ihan omaksi albumikseen. Sinne voi sijoittaa niitä lisääkin, mikäli jollakin on kutsuja tallella. Kuolinilmoituksia ei ainakaan toistaiseksi julkaista, koska niitä on verkossa olevissa lehdissä vuoteen 1939 saakka. Toivottavasti Kansalliskirjasto saa jossain vaiheessa oikeuden julkaista myös 1940-luvun lehdet. Kuvia muista asiakirjoista voidaan julkaista eri talojen albumeissa, kunhan ne eivät vaadi kohtuuttomasti tilaa eikä niitä ole jo julkaistu muualla verkossa. Torpankontrahdit, pari tärkeää sivua kauppakirjasta, laskut ja kuitit, jotka sisältävät tietoa kylän elämästä, siinä muutamia esimerkkejä.
Lopuksi pieni vinkki gallerian käyttöön. Olettehan huomanneet, että kuvakokoa voi useimmissa tapauksissa muuttaa ylhäällä vasemmalla olevasta Kuvien koot-painikkeesta. Isompi kuvakoko helpottaa kuvan katsomista. Uudet kuvat ovat edelleen tervetulleita. Vaikka et itse tunnista kuvasta ketään tai edes tiedä, onko se Haukijärveltä, voi joku muu tunnistaa ja tietää. Osoitehan oli
Oma asunto vai ei? (blogi)
1900-luvun alun henkikirjoissa kerrotaan ihmisistä monenlaisia asioita. Tänään pysähdyin ihmettelemään saraketta "Muita vakituiseen työhön ei kiinnitettyjä henkilöitä", joka jakautui kahteen osaan sen mukaan oliko henkiöllä oma asunto vai ei. Tuo herättää monia kysymyksiä. Mitä tarkoitti oma asunto? Perustuiko tieto henkilön omaan ilmoitukseen vai johonkin muuhun? Rehellisesti täytyy myöntää, ettem tiedä vastauksia kysymyksiin. Lähestytään asiaa tutkimalla vuosien 1915 ja 1920 henkikirjoja Haukijärven osalta. "Muut vakituiseen työhön ei kiinnitetyt" olivat ihmisiä, jotka eivät olleet talollisia, torppareita, talojen muonarenkejä, renkejä tai piikoja. He elättivät itsensä käsityöläisinä, eri työnantajien palveluksessa työskentelemällä tai olivat työhön kykenemättömiä. Joukossa oli myös muualla asuvia.
Taavetti ja Hilma Antila, Hilma myös leskenä, asuivat molemmissa henkikirjoissa omassa asunnossaan, samoin Rintalat. Kalle ja Miina Valkama sekä Frans Mäksien perhe tulivat Haukijärvelle omiin mökkeihinsä vasta jälkimmäiseen henkikirjaan. Erikoisempi on Manda Tuomiston tilanne. 1915 hän asui omassa asunnossaan, 1920 sen sijaan ei. Tuskin hän mökistään silti mihinkään siirtyi. 1919 kuollut Eeva Juhontytär on myös merkitty 1915 omillaan asuvaksi. Ei ole tiedossa, mihin hän Anttilasta siirtyi. Pakkasen ja Suojan rakennuksissa asuneilla ei omaa asuntoa ollut. Heitä olivat 1920 esimerkiksi Viidanojan, Laaksosen, Kullan, Poutalan ja Pajusen perheet sekä Ida Kalliomäki (Kallio) poikansa Erkin kanssa.
Muodollisesti Heinijärven kylään kuuluneissa oli lähinnä torppareita, joilla oli oma sarakkeensa. Erland Viitaniemi mainittiin 1920 ilman omaa asuntoa olleena, Juho ja Linda Lehtinen, Kalle Ketola, Hilma Rajala, Iida ja Anna Marjamäki, Kustaa ja Liina Ristilä, Fiina ja Tyyne Jokela, Lydia Norrgård ja Miina Välimäki lapsineen, Lydia Kinkki, Maurits Koivisto sekä Juho Malakias Mäkelä samoin. Useimmat noista merkinnöistä selittyvät sillä, etteivät he olleet asunnon varsinaisia haltijoita, vaikka sukua olivatkin. Myös jo muualle muuttaneita on luettelossa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi Hilma Rajala ja Ristilät ovat listalla, varsinkin kun ensin mainittu asui omassa asunnossaan 1915. Juho ja Liina Mäenpäällä ja Taavetti Kinkillä puolestaan oli oma asunto, samoin Kalle Huhtalalla 1915.
Entiset torpparit Kustaava Mäensivu, Aapeli ja Miina Keskinen sekä Kaarle ja Tilda Kaunisto merkittiin Parilassa ilman omaa asuntoa olleiksi. Syytä en tiedä. Heillä oli kuitenkin elinikäinen asumisoikeus, vaikka olivat torpistaan luopuneetkin. Aina Kaunisto lapsineen asui kotonaan ja leski Aina Keskinen appivanhempiensa luona. Hugo ja Lydia Perttu asuivat vielä ilmeisesti Pertulla. Lisäksi jossain Pertun rakennuksissa asuivat Emma Hakala ja Lydia Raiskio sekä Varinin perhe. Kalle, Sandra ja Lydia Virtanen asuivat todennäköisesti jo Tonttilassa, sillä heidät on merkitty omaan asuntoon. Mäkelät asuivat Koskelassa omassa asunnossaan, lisäksi sinne on merkitty Manda Mäkelä ja Vihtori Mäkelä. Järvelät asuivat omassa asunnossaan. Myös Mariana Kivimäellä ja Söderlingeillä oli oma asunto, kun taas Taavetti Kivelä sekä Selma ja Kalle Salo on merkitty muiden luona asuviksi. Mahdollisesti Taavetti Kivelä on jo luovuttanut mökkinsä pojalleen. Tätä ei kuitenkaan vielä 1920 henkikirjasta löydy Parilasta.
Taavetti ja Eeva Keskinen sekä Leivon perhe merkittiin omassa asunnossan asuviksi. Ilmeisesti Keskisellä oli kaksi asuinrakennusta. Muutamaan otteeseen näissä teksteissä mainittulla Ville Sirenin perheellä ei omaa asuntoa ollut, mikä tuntuisi vahvistavan käsitystä, ettei hän ollut Virran Ville. Kalle ja Amanda Lindegren olivat ilmeisesti juuri lähteneet Mustajärveltä, heillä ei henkikirjan mukaan 1920 ollut omaa asuntoa. Jostain syystä sama merkintä on myös Vilho ja Laina Lähteenkorvan kohdalla. Leskeksi 1918 jäänyt Emma Koskinen (myöh. Mäkelä) asui lastensa kanssa jonkun toisen luona. Väinö ja Toivo Mustajärvi asuivat 1920 kotitalossaan merkinnällä ei omaa asuntoa.
Oma asunto ei tässä ehkä liity niinkään omistukseen kuin asunnon hallintaan. Ja on muistettava, että suurin osa kyläläisistä ei ollut noita "vakinaiseen työhön ei kiinnitettyjä henkilöitä". Tämä henkikirjan sarake ei nopeasti tarkasteltuna tarjoa kovin suuria yllätyksiä. Luultavasti se sisältää myös virheitä. Virheiden lisäksi erityisesti vailla omaa asuntoa oleminen saattaa selittyä sillä, että asunto on siirtynyt jonkun muun hallintaan. Seuraamalla kyläläistä henkikirjoista systemaattisesti vuosi vuodelta voisi hänestä saada uutta tietoa myös tästä sarakkeesta.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.