Blogi
Kolme perukirjaa (blogi)
Useimmille lienee tuttua, että ihmisen kuoleman jälkeen tehdään hänen omaisuudestaan perukirja. Määräys on ollut voimassa pitkään, mutta varsinkaan varattomien henkilöiden kohdalla se ei aina ole toteutunut. Jos leski aikoi avioitua uudestaan, piti perunkirjoitus pitää. Onneksi näitä dokumentteja on säilynyt sekä seurakuntien että käräjä- ja raastuvanoikeuksien arkistoissa. Näillekin sivuille on moni tieto löytynyt perukirjasta. Äskettäin tulin vilkaisseeksi Hämeenkyrön käräjäkunnan vuoden 1892 talvikäräjien perukirjoja. Alkupuolelta löytyi kolme sellaista, joilla oli jonkinlainen kytkentä Haukijärvelle.
Heti toisena on suutari Vilhelm Favorinin kuoleman jälkeen tehty kalukirja. Hänen vaimonsa Eeva oli syntynyt Viidanojankulman Koivistolla. Eevan vanhemmat asuivat myöhemmin Mustasillalla. Vilhelmin ja Eevan perhe on rippikirjassa merkitty Hillun itselliseksi. Tarkempi asuinpaikka ei ole selvillä. On mahdollista, että se oli Lamminkulmalla tai Viidanojankulmalla. Perukirjan laati Hillun talon poika Kaarle Taavetti, joka oli käynyt muutaman luokan lyseota. Oliko toisena todistajana toiminut Kaarle Mäkelä mahdollisesti Lamminkulmalta? Nimi on kovin yleinen. Perheen omaisuus oli vähäinen. Edes suutarin työkalut eivät olleet arvokkaita. Eeva avioitui muutaman vuoden kuluttua toistamiseen ja muutti Häijääseen. Perukirjassa seitsemänvuotiaana mainittu Marija (Vendla Maria) asui aikuisena joitakin vuosia Parilassa. Hän oli palveluksessa Äärilässä.
Heti seuraavana on Vilhelm Viitaniemen perukirja. Tämä oli sivuston Kaarle Viitaniemen isä. Entisellä torpparilla oli selvästi enemmän omaisuutta, jopa kirjoja. Myös saatavia oli jonkinmoinen määrä. Vilhelmin vaimo Maria oli kuollut 1888. Todennäköisesti tämän kuoleman jälkeen ei pesää ollut jaettu. Osa vaatteista on ilmeisesti kuulunut hänelle. Luultavasti Vilhelmillä oli oikeus käyttää torpan hevosta, sillä hänellä oli useita ajokaluja. Hän taisi olla tupakkamiehiä.
Sitten perukirjaan, josta näkyy suhteellisen varakkaan torpan omaisuus. Ville Metsäraukolan ensimmäinen vaimo Iida kuoli 1891. Hänen perukirjansa loppusumma on moninkertainen aiempiin verrattuna. Siinä näkyy torppariparin koko omaisuus. Käteistä rahaa, saatavia muilta, kaksi hevosta, kaksi lehmää, koruja ja kelloja. Ja millainen mahtoi olla 50 markan arvoinen neulomuskone? Perukirjan laatinut Taavetti Heikkilä lienee ollut kylän ulkopuolelta. Todistajat Nikodemus Yliviidanoja ja Kalle Alaviidanoja olivat Viidanojankulmalta, samoin alaikäisten lasten etuja valvonut Ville Palomäki. Mielenkiintoinen muoto Viilonoja kertonee ajasta, jolloin d-kirjain ääntyi l-kirjaimena.
Veljesten jäljillä
Kirkonkirjoja ja muitakin lähteitä on nyt digitoituina enemmän kuin silloin vuosia sitten, kun tätä tutkimusta aloittelin. Niinpä pyrin aina välillä tarkistamaan, löytyisikö muualle muuttaneista kyläläisistä lisätietoa. Tällä kertaa vuorossa on neljä Metsäsen veljestä. Kaikki heistä eivät ole asuneet kylässä, vanhimmat lapset muuttivat kotoa jo perheen asuessa Heinijärvellä. Katsotaan kuitenkin tässä yhteydessä myös heitä lyhyesti.
Taavetti Vilhelmin kohdalla huomasin virheen. Hän ei suinkaan muuttanut Karkkuun, vaan Tyrväälle 1893. Sieltä hän kuitenkin palasi pian Hämeenkyröön. Oltuaan renkinä eri taloissa hän jatkoi matkaa Tampereelle 1900. Siellä hän solmi seuraavana vuonna avioliiton Vilhelmiina Isoniemen (s. 1874 Kurussa) kanssa. Perhe muutti Ruoveden kautta Kuruun. Vuoden 1919 henkikirjassa näkyvät vielä Taavetti ja Miina Suominen sekä kuusi lasta. Seuraavan henkikirjan merkintä herätti epäilykset. Siinä näkyvä Martta Suominen oli vanhin lapsista. Niinpä päädyin selaamaan Kurun haudattujen luetteloa SSHY:n jäsensivuilta. Sieltä löytyivät niin Taavetti kuin Miinakin, vain muutaman kuukauden välein. Ei, kyseessä ei ollut keuhkotauti. Taavetin sydän petti, Miina sairastui syöpään. En osaa sanoa, mitä lapsille tapahtui.
Juho Stefanus kulki Mouhijärven, Hämeenkyrön ja Suoniemen kautta Pirkkalaan. Suoniemellä sukunimeksi tuli Virtanen. Pirkkalaan hän muutti 1913. Siltä ajalta ei ole digitoituja rippikirjoja. Henkikirjoista hänet sen sijaan löydämme vielä 1920. Hän oli tuolloin naimaton ja asui Penttilässä.
Emil muutti 1896 Vesilahdelle. Hän oli joitakin vuosia renkinäToivolan kylässä. Siellä hänen patronyyminsa muutttui Juhonpojasta Mikonpojaksi, mutta sama mies oli kyseessä. Rippikirjassa hänen kohdallaan on epäselvä merkintä, mahdolisesti muuttoa koskeva huomautus 1900-luvun alkuvuosilta. Henkikirjoissa hän kuitenkin pysyi Toivolassa, vaikkakin merkitttiin joutilaaksi. Se viittaa siihen, ettei hän enää asunut paikkakunnalla. Valtiorikosylioikeuden akti kertoo hänen tarinaansa. Hän oli kivityömies ja kierteli töissä eri paikkakunnilla. Lappeelle hän ei kuitenkaan ilmeisesti jäänyt, vaan muutti kirjansa 1923 takaisin Vesilahdelle. Kuollessan hän oli edelleen kirjoilla Vesilahdella. Emme tiedä, mitä hänen vaimolleen Iidalle tapahtui.
Ivar Patrik muutti hänkin Pirkkalaan. 1900 hänestä tuli Memmolan Alastalon renki. Sieltä hän siirtyi Vastamäen Jutilaan. Seuraavan kerran saamme hänestä tietoa 1915, kun Pirkkalan Uutiset kertoi hänen muuttaneen Vastamäestä Helsinkiin. Nyt ollaankin sanomalehtien varassa. Ivar avioitui 1917 Maria Lydia Kivisojan kanssa. On mahdollista, että hän asui Helsingissä edelleen 1925. Ilmoituksessa on tosin mainittu myös Mäntsälä. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa.
Tampellan väkeä (blogi)
Moni kyläläinen lähti töihin Tampereen isoihin tehtaisiin. Suomen Sukututkimusseuran jäsenten SukuHaku-palvelussa on Tampellan henkilöstökortistoihin (Elinkeinoelämän Keskusarkistossa) pohjaava tietokanta. Etsin sieltä tietysti kyläläisiä. Koko luettelon selaaminen olisi aika toivoton tehtävä. Niinpä tein hakuja syntymäpaikan ja sukunimen avulla. Ehkä en saanut kiinni kaikkia Tampellassa töissä olleita kyläläisiä, mutta aika monta kuitenkin. Kortisto ei liene täydellinen. Sieltä näyttää puuttuvan 30-luvun tietoja. Lisäksi tietokantaan ei nähtävästi ole otettu sodan jälkeen tehtaalla työskennelleitä. Tampellan historiassa oli monia vaiheita ja esimerkiksi seuraavassa usein mainittu puuvillatehdas Lapinniemessä tuli yhtiön hallintaan vasta 30-luvulla.
Aloitetaan 1900-luvun alkukymmeniltä. Fanny Laine (Kivelä) työskenteli kutomolla vuodet 1899 - 1905. Alfhilda Kivelä aloitti puuvillatehtaalla 1900 ja jatkoi vielä pari vuotta avioitumisensa jälkeen Koiviston nimellä. Ida Kinkki on mennyt 1908 töihin puuvillatehtaan puolelle. Ivar Tonttila aloitti 1913 puuvillatehtaan valkaisussa ja jatkoi 1917 konepajalla. Hänen veljensä Taavetti oli 1912 myös vähän aikaa puuvillatehtaalla. Silja Linnusmäki työskenteli 1911 alkaen vuoden verran puuvillatehtaan kuivakehruussa. Samaan paikkaan tuli Elmi Nieminen 1916. Lyyli Nieminen puolestaan työskenteli kehräämössä 1917 - 1919. Martti Antila oli sähkötöissä puuvillatehtaalla vähän aikaa 1919 - 1920.
1920-luvulla puuvillatehtaalla työskentelivät Sylvi Mäkelä, Elsa Ruskee (Santamäki), Hilma Rajala, Tyko Nieminen ja Ida Linnusmäki. Toivo Mäkinen oli vähän aikaa töissä puuhiomossa 1920-luvun alussa. Sota-ajalta löydämme luettelosta vielä kaksi kyläläistä. Arvo Leivo aloitti konepajalla kirvesmiehenä vuoden 1942 lopussa. Samassa paikassa pari kuukautta aiemmin alkoi Anni Lähteenkorvan viiden kuukauden mittainen työrupeama.
Anni Lähteenkorvaa lukuun ottamatta kaikkien syntymäajat on tarkistettu, koska samannimisiä oli paljon. Luettelon tarkkuus vaihtelee. Aina ei ole merkitty lähtöpäivää tai lähdön syytä. Enimmäkseen kai lähdettiin omasta pyynnöstä, koska vaihdettiin työpaikkaa, jäätiin eläkkeelle tai lapsia hoitamaan. Luettelossa oli myös Huomautuksia-sarake. Siitä saamme tietää, että Taavetti Tonttila arvioitiin hyväksi työntekijäksi. Lyyli Niemisen kotipaikka oli Pirkkala (mahdollisesti Pispala). Useimmilla ei sarakkeessa ollut merkintöjä.
Sotavankilaitoksen vankikortisto (blogi)
Sattui silmiin vuoden 1918 sotaan liittyvä digitaalinen lähde, jota en ole aiemmin tutkinut. Otsikossa mainitttu kortisto voi antaa pientä lisätietoa erityisesti niille, joiden omainen on kuollut vankileirillä ehtimättä valtiorikosoikeuden eteen. Muuten se tuskin tuo valtiorikosoikeuksien akteihin verrattuna mitään uutta. Toisaalta erityisesti sukuaan tutkivan kannattaa käydä läpi kaikki lähteet. Jokaisesta leirille joutuneesta ei korttia välttämättä ole säilynyt. Kannattaa käyttää Digihakemistoa, mutta huomata, että korttien himmeä teksti on voinut tuoda hakemistojen tekijöille tulkintavaikeuksia, eikä korttien aakkosjärjestyskään välttämättä ole täydellinen.
Katsotaan muutaman kyläläisen korttia. Ville Kinkki vangittiin Hollolassa ja tuotiin Hämeenlinnan vankileirille. Kortti kertoo, että hän sairasti keuhkotautia. Kun suuria määriä vankeja tuotiin leireille, ei perusteellista terveystarkastusta varmaankaan suoritettu. Ilmoitus sairaudesta lienee perustunut vangin omaan ilmoitukseen. Artturi Petterssonin terveydentila oli kohtalainen, kun hänet vietiin Hämeenlinnaan. Yleensä vangit on kuitenkin luokiteltu terveiksi. Niin oli myös Taavetti Kallion (Kalliomäen) laita. Kaikki mainitut kuitenkin kuolivat heinäkuussa 1918.
Yksi karmeimmista oli Olga Mäkelän kohtalo. Hänen vankikorttinsa on kirjattu Kurikkaan. Häntä koskevia digitoimattomia kuulustelupöytäkirjoja ja muita asiakirjoja on säilynyt Kansallisarkistossa Helsingissä. Niiden mukaan hänet vangittiin 31.3 Hämeenkyrössä. Häntä kuulusteltiin Kankaanpäässä 8.4 ja Seinäjoella 27.5. Sen jälkeen hänet siirrettiin Hämeenlinnan vankileiriin. Kuulustelujen syynä olivat hänen kotoaan löytyneet ryöstetyt heinänsiemenet, ruisjauhojot, karhuntalja, viltti ym. Heillä oli myös leivottu takavarikoiduista jauhoista leipäää punakaartille. Kuulustelijat varmaan arvasivat, ettei Olga ollut osallistunut takavarikointeihin, leivän leipomiseen ehkä. Lausunnossaan Hämeenkyrön suojeluskunta vaati häntä heti kotipaikkakunnalle perhesyiden vuoksi. Olga kuoli Hämeenlinnassa 28.7.
Erään kyläläisen jäljillä (blogi)
Juho Ivar Taavetinpoika syntyi 1870 Hillun Palomäen torpassa Viidanojankulmalla. Torpassa oli hänen varttuessaan lapsia isä Taavetin ensimmäisestä avioliitosta, isän ja äiti Juditin yhteisiä sekä äidin ja tämän uuden puolison Isakin yhteisiä lapsia. Palomäessä Juho Ivar kasvoi mieheksi ja otti aikuiseksi tultuaan käyttöön sukunimen Jokinen. 1893 hän muutti Suoniemelle. Siellä hänestä tuli Kuljun kartanon renki. Hän palveli kartanossa viisi vuotta, viimeisen vuoden kuitenkin työmiehenä, ei renkinä. Elokuussa 1898 oli tullut aika muuttaa Viipurin maaseurakuntaan.
Mikä sai Juhon lähtemään toiselle puolelle maata? Luultavasti nuori nainen nimeltä Katriina Risu, jonka kanssa hän avioitui lokakuussa 1898 Säkkijärvellä. Katriina oli syntynyt Säkkijärvellä 1865. Nuoret asettuivat asumaan Konkkalan hovin (kartanon) maalle. Juhon ammatiksi merkittiin työmies. Miten Juho ja Katriina oikein tutustuivat? Ensimmäisenä tulee mieleen, että kartanoiden välillä oli yhteyksiä. Niitä kuitenkin pitäisi tutkia erikseen.
Juholle ja Katriinalle syntyi Viipurissa kaksi tytärtä, Lempi Katriina 1901 ja Impi Anna Maria 1905. Perhe muutti 1912 Johannekseen. Uusi koti löytyi Kaislahden kylästä, jossa Juho toimi muonarenkinä. Tämän jälkeen heidän vaiheistaan on aika vähän tietoa, koska digitaalisia lähteitä ei viimeisten 100 vuoden ajalta juuri ole. Henkikirjoista 1920 heidät löydämme Kaislahdesta. Lempi todennäköisesti avioitui ja muutti Viipuriin. Hän kuoli siellä huhtikuussa 1944. Palataan hänen vaiheisiinsa joskus myöhemmin, jos ne varmistuvat.
Vielä on yksi tietolähde: hautakivi Turun Kakskerran hautausmaalla. Haudassa lepäävät Juho, Katriina ja Impi. Nimet ja syntymäajat ovat oikein. Johanneksen pitäjän asukkaita muutti sodan jälkeen paljon Turun seudulle. Juho Ivar Jokinen kulki pitkän matkan Viidanojankulmalta Suoniemen ja Viipurin kautta Johannekseen ja sieltä edelleen evakkotaipaleiden kautta Kakskertaan.