Blogi
Sotilas Varin (blogi)
Ennen kuin menemme tämänkertaiseen aiheeseen, esitetään historiasivuston 100-vuotisonnittelut entiselle kyläläiselle. Toini Tuominen (os. Kallioniemi) saavutti tuon korkean iän 3.7. Onnittelut!
Jotakin lähdettä selatessa sattui silmiin maininta entisestä sotilaasta Jaakko Varinista. Uteliaisuus tietysti heräsi. Oliko hän ollut ammattisotilas vai oliko kyse asevelvollisuudesta? Katsotaan, mitä kirkonkirjat kertovat Jaakosta. Jaakko Vihtori Jaakonpoika syntyi 1860 pappilan Turkimuksen torpassa perheen vanhimpana lapsena. Hänen vanhempansa olivat torppari Jaakko Jaakonpoika ja tämän vaimo Miina Emmanuelintytär. Jaakon lapsuus päättyi traagisesti jo kovin nuorena, kun molemmat vanhemmat ja kaksi nuorempaa sisarusta kuolivat nälkävuosien aikaan 1866 - 1868. Perheestä jäi jäljelle vain Jaakko. Rippikirja kertoo hänen olleen sen jälkeen kasvattina parissakin paikassa. Emme tiedä, oliko kyse kasvattilapsesta nykyaikaisessa mielessä vai huutolaisesta.
Jaakko siirtyi 17-vuotiaana rengiksi. Ensin hän työskenteli Pukaran taloissa. 1880 hän siirtyi Parilan Pertulle. Seuraavana vuonna hän avioitui Hilma Karoliina Abrahamintyttären kanssa. Tämä oli syntynyt Kiikassa, mutta asui avioliiton solmimisen aikaan Karkussa, jossa heidät vihittiin. Pitkään ei nuoripari kuitenkaan ehtinyt olla yhdessä. Jaakko sai kutsuntatilaisuudessa arpanumeron yksi, mikä tarkoitti kolmen vuoden vakinaista palvelusta. Palveluspaikka ei rippikirjoista selviä, eikä läheskään kaikkien tuon ajan joukko-osastojen asevelvollisten luetteloita ole digitoitu. Helsingissä hän ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Jaakko lähti palvelukseen loppuvuodesta 1882. Takaisin Pertulle hän tuli viimeistään alkuvuodesta 1886, todennäköisesti kuitenkin jo edellisen vuoden lopulla. Tytär Emilia syntyi maaliskuussa 1886. Muita lapsia ei palvelusaikana syntynyt, joten lomat olivat ilmeisesti harvinaisia. Hilma merkittiin rippikirjoihin Pertulle koko tämän ajan. Sukunimi Varin lienee peräisin sotaväkiajalta.
Varinin perhe asui tämän jälkeen Parilassa pääasiassa Pertun itsellisenä. 1910-luvun puolivälissä heidät kuitenkin merkittiin henkikirjoissa kylän loppuun irtolaisiksi. Muistitieto kertoo, että he olisivat jossain vaiheessa asuneet Mouhijärven puolella, tosin hyvin lähellä pitäjänrajaa. On mahdoliista, että he kuitenkin pysyivät kirjoilla Hämeenkyrössä, jossa saivat irtolaismerkinnän tästä syystä. Itsellinen Jaakko Vihtori Varin Parilasta kuoli lokakuussa 1920.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran vasta kahden viikon kuluttua.
Kalle, Tilta ja Taavetti (blogi)
Viimeksi kerroin Edlasta ja kahdesta Kallesta. Tänään hiukan Edlan ja ensimmäisen Kallen lapsista. Heistä kolme eli aikuisikään. Kalle syntyi 1872 vanhempiensa vielä asuessa Laviassa, Tildan syntyessä 1874 he olivat juuri muuttaneet Hämeenkyröön, jossa hänet kastettiin, vaikka perhe olikin vielä kirjoilla Laviassa. Taavetin syntyessa 1876 perhe oli jo virallisestikin hämeenkyröläinen. Peltomaa oli heidän lapsuudenkotinsa.
Kaarle Vihtori lähti 1889 rengiksi Herttualaan. Isänsä kuoleman jälkeen hän asui kolme vuotta kotona Peltomassa. Sen jälkeen hän oli itsellisenä Heinijärvellä kunnes 1896 muutti Pirkkalaan. Siellä hän työskenteli renkinä Haaviston Heikkilässä. Pirkkalassa hän myös avioitui 1899 Eufrosiina Hietamäen kanssa. Tämä oli syntynyt Parkanossa. He käyttivät sukunimeä Peltonen. Hämeenkyröön he muuttivat 1900. Siellä heistä tuli Haukijärven Suojan itsellisiä. Suojalla asuessaan Kalle ja Siina saivat viisi lasta. Matka jatkui 1907 Laitilaan. Sielläkin Kalle merkittiin itselliseksi. Myöhemmin käytettiin ammattinimikettä työmies. Lapsia syntyi kaksi lisää. Laitila oli perheen asuinpaikkana edelleen 1918, kun Kalle kuoli Lappeenrannan vankileirillä. Eufrosiina kuoli 1925.
Matilda Karoliina asui kotonaan avioitumiseensa saakka. 1894 hänet vihittiin Kalkunmäen Suutarlan muonarengin Juho Vihtori Matinpojan kanssa. Tämä oli syntyjään hämeenkyröläinen. Kalkunmäestä he muuttivat Kyröspohjaan, sieltä seuraavana vuonna Hillun Valkamaan ja edelleen Pakkaselle. Muonarengin perheessä oli silloin kaksi lasta. He käyttivät sukunimeä Mäkelä. 1899 matka vei Sarkkilan Pietilän Salon torppaan. Siellä perhe kasvoi kolmella lapsella ennen kuin he muuttivat Muotialan Koonin Holman torppaan 1908. Holmassa he asuivat edelleen 1920. Lapsia siellä syntyi ainakin kaksi. Nähtävästi he käyttivät sukunimenä Mäkelää. Matilda kuoli Muotialassa 1955. Hän oli leski, Juho oli siis kuollut jo aiemmin.
Taavetti Nikodemus merkittiin rippikirjassa itselliseksi Heinijärvelle 1895. Tarkempaa tietoa asuinpaikasta ei ole. Hän muutti Pirkkalaan yhdessä veljensä Kallen kanssa 1896. Hänestä tuli Haaviston Sipilän renki. 1902 hän muutti Kiikkaan. Siellä hänet merkittiin Kulmuntilan Laurilan työmieheksi. 1909 hän palasi Hämeenkyröön. On mahdollista, että hän oppi Kiikassa kellosepän ammattiin. Hänet merkittiin rippikirjaan kellosepäksi Kyröskoskelle. Vielä Kiikassa hän käytti sukunimeä Peltomaa, Hämeenkyrössä hänet kirjattiin Peltosena. 1909 solmittu avioliitto Matilda Maatialan kanssa muutti nimen Maatialaksi. Taavetin vaiheista Haukijärvellä on tietoa sivustolla. Hänen myöhemmät elämänvaiheensa eivät ole lähteistä selvinneet.
Edla ja kaksi Kallea (blogi)
Edla Karoliina Villentytär syntyi Laviassa 1841. Hänen isänsä Vilhelm Lärka oli toiminut tarkka-ampujana ja räätälinä. Edlan syntymän aikoihin hän asettui vaimonsa Albertiina Forssmanin kanssa Kallialan Kiviniemen torppaan, joka sai nimen Lärka. Vilhelm työskenteli ilmeisesti edelleen myös räätälinä aina 1867 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Edla oli heidän neljästä lapsestaan nuorin. Vain kolme lapsista eli aikuisikään saakka. Edla asui kotitorpassaan kunnes 1870 avioitui Karl Viktor Kallenpojan kanssa.
Karl Viktor oli syntynyt 1849 äitinsä Ulriikka Juhontyttäran kotitorpassa Lavian Karhiniemen Järvenpäässä. Pari vuotta myöhemmin hänen isänsä Kalle Antinpoika rupesi torppariksi Riuttalan Ritaniemen Knuutilan torppaan. Sisaruksia Kalle Vihtorilla oli ainakin viisi. Kalle kasvoi torpassa aikuiseksi. Avioitumisensa jälkeen Kalle ja Edla asuivat ensin vuoden Knuutilassa ja sen jälkeen kolme vuotta Lärkassa. Heidän vanhin poikansa syntyi siellä. 1874 he päättivät lähteä Hämeenkyröön. He asuivat ensin pari vuotta Heinijärven Hämylän Mäkipään torpassa. 1876 he muuttivat Heikkisen Peltomaan torppaan, jossa elivät kuolemaansa saakka. Lapsia heille syntyi kaikkiaan viisi. Heistä kaksi kuoli lapsena. Kalle Vihtori kuoli 1883.
Kaarle Viktor Högerman syntyi Mouhijärven Mustianojalla marraskuussa 1855. Hänen isänsä Karl Fredrik oli tuolloin Kypöllä renkinä. Myöhemminkin hän työskenteli kylän taloissa ja asui itsellisenä kylässä. Yhdessä puolisonsa Maria Vilhelmiina Kaarlentyttären kanssa hän sai ainakin viisi lasta, joista Kaarle oli vanhin. Perheellä oli sukunimi, joka periytyi käsityöläisenä toimineelta isoisältä. Kaarle Viktor oli 12-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Jo tuolloin rippikirjoihin merkittiin, että hänen näkönsä oli heikko. 1871 hän lähti kotoa renkgiksi Kypölle. Hän toimi renkinä kylän taloissa vuoteen 1879, jolloin muutti Pirkkalaan. Siellä hän viihtyi kolme vuotta ennen kuin palasi Mustianojalle. Pari vuotta kului taas rengin tehtävissä kylässä. Syyskuussa 1885 hänet vihittiin Hämeenkyrössä torpparinleski Edla Villentytär Peltomaan kanssa ja samana vuonna hän muutti torppariksi Peltomaahan. On mahdollista, että Edla etsi puhemiehen välityksellä puolisoa. Torpan hoitaminen yksin ei ollut helppoa, kun lapset olivat vielä pieniä. Kuulutettujen luettelo kertoo, että puhemiehenä toimi Kustaa Ristilä. Niin päätyi Kalle Högerman Haukijärvelle.
Seuraavalla kerralla hiukan Kalle ja Edla Peltomaan lapsista. Heidänkin elämänsä ainakin sivusivat Haukijärveä.
Vielä muistokirjoista (blogi)
Viimeksi kerroin vanhoista muistokirjoista. Lukijapalaute kertoi, että sellaisia oli käytössä jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kommentit ja kuvat eri vuosikymmenten vihkosista ovat tervetulleita.
Rohkaistuin antamaan oman muistokirjani myös opettajalle. Raisa Luukkanen suostuikin kirjoittamaan ja piirtämään siihen. Tämän kauniin kuvan myötä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää juhannusta. Sivusto päivittyy seuraavan kerran viikon kuluttua.
Muistokirjoja (blogi)
"Sun untesi valkea polku, se satujen linnaan vie ja ruusuilla kukitettu, on lapsuuden puhdas tie", näin kirjoitti Tuula muistokirjaani vuonna 1960. Viereen hän liimasi kiiltokuvan, jossa laiva täynnä ruusuja purjehtii merellä. Otetaan vielä toinen näyte samaisesta kirjasta. "Leila on kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko, sillä hän sitoo ystävät yhteen niinkuin maamies pellolla lyhteen." Kirjoittaja oli Ritva. Hänkin liitti mukaan kiiltokuvia.
Mikä oli muistokirja? Nuoremmille se varmaan on oudompi käsite, mutta lähes kaikki ikäiseni naiset luultavasti omistivat sellaisen kansakouluaikanaan. Olimme oppineet kirjoittamaan enemmän tai vähemmän nättiä kaunokirjoitusta, jolla noita runoja saattoi raapustella ystävien ja luokkatovereiden vihkoihin. Ja ne kiiltokuvat, ne olivat tärkeitä. Samat runot kiersivät kirjasta toiseen. Ja aina vihoista löytyivät myös ne pakolliset kissat liukkaalla jäällä ja liihottavat enkelit. Niin myös meillä tuon ajan Haukijärven kansakoulun kolmas- ja neljäsluokkalaisilla tyttöillä. En enää muista, tarjosinko kirjaa koskaan kenellekään luokan pojista. Ehkä en, silloiseen roolimalliin se ei varmaan sopinut.
Yllättäen löysin isäni jäämistöstä eräänlaisen muistokirjan. Se on vihko, jonka otsikkona on "Lauluja". Pääasiassa sinne onkin kirjattu senaikaisten iskelmien sanoja. Vihko on 40-luvun alusta, ja siitä löytyy paljon sota-aikaisten laulujen tekstejä. Osa on päivätty Kouvolaan (armeija-aikaan), osa Sillanpäähän. Useimmat tekstit on isä kirjoittanut itse, mutta joukossa on myös muiden muistiin merkitsemiä. Ja mikä parasta, vihosta löytyy myös alussa mainittujen runojen tapaisia värssyjä. Kirjoittajat vain olivat hiukan vanhempia, ja niinpä värssyjen aiheena oli rakkaus. Otetaan malliksi yksi: "Onni olkoon osanasi elämäsi retkellä. Nätti tyttö rinnallasi vihkimisen hetkellä". Kirjoittaja käytti nimimerkkiä Eräs.