Blogi

Näin itsenäisyyspäivän alla tuli mieleen tarkistaa, kuka mahtoi olla ensimmäinen kyläläinen, joka syntyi itsenäisessä Suomessa. Tiedän, että olen kirjoittanut 1917 syntyneistä aiemminkin, mutta nyt näkökulma olkoon hiukan erilainen. Vaikeutena on tietysti määritellä kyläläinen. Pitikö syntyä kylässä asuneille vanhemmille vai riittikö se, että jossain vaiheessa itse asui kylässä. Katsotaan asiaa monipuolisesti. Lähteinä on käytetty SSHY:n digitoimia seurakuntien kastettujen luetteloita (jäsenille), henkikirjoja sekä KATIHA-tietokantaa. 

Ensimmäinen varmasti kylässä asuneille vanhemmille syntynyt lapsi oli Ester Eeva Heleena Valkama, joka syntyi jouluaattona 1917. Itsenäisyysjulistuksesta oli silloin kulunut 18 päivää. Hänet kastettiin tammikuun 13. päivä 1918, ja kummeina toimivat Hugo ja Lyydi Perttu. Ester ehtikin sitten elää Suomen historian vaiheita melkein sadan vuoden ajan.

Jo viikkoa ennen Esteriä syntyi kuitenkin Maire Raakel, jolla myös oli kytkentä Haukijärvelle. Hänen vanhempansa olivat  Martti Emil ja Katri Sofia Laakso Kuotilasta. Lapsi syntyi kuitenkin Pirkkalassa, jonne vanhemmat ilmeisesti olivat muuttaneet. Katri Sofia oli lähtöisin Parilasta ja omaa sukuaan Varin. Molemmat vanhemmat kuolivat jo seuraavana vuonna, äiti toukokuussa keuhkotautiin, isä heinäkuussa vankileirillä. Mairen vaiheista tämän jälkeen on hyvin vähän tietoa. Ehkä hän oli sukulaisten hoivissa. Se kuitenkin tiedetään, että hän kävi kansakoulun Haukijärvellä vuosina 1927 - 1931. Ei ole tiedossa, asuiko hän tuolloin isoäitinsä Hilman luona.

Sitten muualla syntyneisiin. Mouhijärvellä ei syntynyt yhtään kyläläistä joulukuussa 1917. Viipurin läänin Pyhäjärvellä syntyi 19.12 Anni Ilona Luukkanen. Ei ole kuitenkaan tietoa siitä, asuiko hän lainkaan Haukijärvellä vanhempiensa Aapro ja Katri Luukkasen kanssa. Kyllikki Pertun ja Lilja Hautalan tarkka syntymäaika ei ole tiedossa.

Itsenäisyyspäivää 2020 vietetään hyvin poikkeuksellisissa oloissa. Moni voi tuntea ahdistusta, kun joulunviettokaan ei ehkä suju ihan perinteisesti. Ehkä kannattaa muistaa, mitä nuo itsenäisyyden alkupäivinä syntyneet ihmiset joutuivat elämänsä aikana kokemaan. Kyllä tästäkin selvitään. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Useimmille lienee tuttua, että ihmisen kuoleman jälkeen tehdään hänen omaisuudestaan perukirja. Määräys on ollut voimassa pitkään, mutta varsinkaan varattomien henkilöiden kohdalla se ei aina ole toteutunut. Jos leski aikoi avioitua uudestaan, piti perunkirjoitus pitää. Onneksi näitä dokumentteja on säilynyt sekä seurakuntien että käräjä- ja raastuvanoikeuksien arkistoissa. Näillekin sivuille on moni tieto löytynyt perukirjasta. Äskettäin tulin vilkaisseeksi Hämeenkyrön käräjäkunnan vuoden 1892 talvikäräjien perukirjoja. Alkupuolelta löytyi kolme sellaista, joilla oli jonkinlainen kytkentä Haukijärvelle.

Heti toisena on suutari Vilhelm Favorinin kuoleman jälkeen tehty kalukirja. Hänen vaimonsa Eeva oli syntynyt Viidanojankulman Koivistolla. Eevan vanhemmat asuivat myöhemmin Mustasillalla. Vilhelmin ja Eevan perhe on rippikirjassa merkitty Hillun itselliseksi. Tarkempi asuinpaikka ei ole selvillä. On mahdollista, että se oli Lamminkulmalla tai Viidanojankulmalla. Perukirjan laati Hillun talon poika Kaarle Taavetti, joka oli käynyt muutaman luokan lyseota. Oliko toisena todistajana toiminut Kaarle Mäkelä mahdollisesti Lamminkulmalta? Nimi on kovin yleinen. Perheen omaisuus oli vähäinen. Edes suutarin työkalut eivät olleet arvokkaita.  Eeva avioitui muutaman vuoden kuluttua toistamiseen ja muutti Häijääseen. Perukirjassa seitsemänvuotiaana mainittu Marija (Vendla Maria) asui aikuisena joitakin vuosia Parilassa. Hän oli palveluksessa Äärilässä. 

Heti seuraavana on Vilhelm Viitaniemen perukirja. Tämä oli sivuston Kaarle Viitaniemen isä. Entisellä torpparilla oli selvästi enemmän omaisuutta, jopa kirjoja. Myös saatavia oli jonkinmoinen määrä. Vilhelmin vaimo Maria oli kuollut 1888. Todennäköisesti tämän kuoleman jälkeen ei pesää ollut jaettu. Osa vaatteista on ilmeisesti kuulunut hänelle. Luultavasti Vilhelmillä oli oikeus käyttää torpan hevosta, sillä hänellä oli useita ajokaluja. Hän taisi olla tupakkamiehiä.

Sitten perukirjaan, josta näkyy suhteellisen varakkaan torpan omaisuus. Ville Metsäraukolan ensimmäinen vaimo Iida kuoli 1891. Hänen perukirjansa loppusumma on moninkertainen aiempiin verrattuna. Siinä näkyy torppariparin koko omaisuus. Käteistä rahaa, saatavia muilta, kaksi hevosta, kaksi lehmää, koruja ja kelloja. Ja millainen mahtoi olla 50 markan arvoinen neulomuskone? Perukirjan laatinut Taavetti Heikkilä lienee ollut kylän ulkopuolelta. Todistajat Nikodemus Yliviidanoja ja Kalle Alaviidanoja olivat Viidanojankulmalta, samoin alaikäisten lasten etuja valvonut Ville Palomäki. Mielenkiintoinen muoto Viilonoja kertonee ajasta, jolloin d-kirjain ääntyi l-kirjaimena.

Kirkonkirjoja ja muitakin lähteitä on nyt digitoituina enemmän kuin silloin vuosia sitten, kun tätä tutkimusta aloittelin. Niinpä pyrin aina välillä tarkistamaan, löytyisikö muualle muuttaneista kyläläisistä lisätietoa. Tällä kertaa vuorossa on neljä Metsäsen veljestä. Kaikki heistä eivät ole asuneet kylässä, vanhimmat lapset muuttivat kotoa jo perheen asuessa Heinijärvellä. Katsotaan kuitenkin tässä yhteydessä myös heitä lyhyesti.

Taavetti Vilhelmin kohdalla huomasin virheen. Hän ei suinkaan muuttanut Karkkuun, vaan Tyrväälle 1893. Sieltä hän kuitenkin palasi pian Hämeenkyröön. Oltuaan renkinä eri taloissa hän jatkoi matkaa Tampereelle 1900. Siellä hän solmi seuraavana vuonna avioliiton Vilhelmiina Isoniemen (s. 1874 Kurussa) kanssa. Perhe muutti Ruoveden kautta Kuruun. Vuoden 1919 henkikirjassa näkyvät vielä Taavetti ja Miina Suominen sekä kuusi lasta. Seuraavan henkikirjan merkintä herätti epäilykset. Siinä näkyvä Martta Suominen oli vanhin lapsista. Niinpä päädyin selaamaan Kurun haudattujen luetteloa SSHY:n jäsensivuilta. Sieltä löytyivät niin Taavetti kuin Miinakin, vain muutaman kuukauden välein. Ei, kyseessä ei ollut keuhkotauti. Taavetin sydän petti, Miina sairastui syöpään. En osaa sanoa, mitä lapsille tapahtui.

Juho Stefanus kulki Mouhijärven, Hämeenkyrön ja Suoniemen kautta Pirkkalaan. Suoniemellä sukunimeksi tuli Virtanen. Pirkkalaan hän muutti 1913. Siltä ajalta ei ole digitoituja rippikirjoja. Henkikirjoista hänet sen sijaan löydämme vielä 1920. Hän oli tuolloin naimaton ja asui Penttilässä.

Emil muutti 1896 Vesilahdelle. Hän oli joitakin vuosia renkinäToivolan kylässä. Siellä hänen patronyyminsa muutttui Juhonpojasta Mikonpojaksi, mutta sama mies oli kyseessä.  Rippikirjassa hänen kohdallaan on epäselvä merkintä, mahdolisesti muuttoa koskeva huomautus 1900-luvun alkuvuosilta. Henkikirjoissa hän kuitenkin pysyi Toivolassa, vaikkakin merkitttiin joutilaaksi. Se viittaa siihen, ettei hän enää asunut paikkakunnalla. Valtiorikosylioikeuden akti kertoo hänen tarinaansa. Hän oli kivityömies ja kierteli töissä eri paikkakunnilla. Lappeelle hän ei kuitenkaan ilmeisesti jäänyt, vaan muutti kirjansa 1923 takaisin Vesilahdelle. Kuollessan hän oli edelleen kirjoilla Vesilahdella. Emme tiedä, mitä hänen vaimolleen Iidalle tapahtui.

Ivar Patrik muutti hänkin Pirkkalaan. 1900 hänestä tuli Memmolan Alastalon renki. Sieltä hän siirtyi Vastamäen Jutilaan. Seuraavan kerran saamme hänestä tietoa 1915, kun Pirkkalan Uutiset kertoi hänen muuttaneen Vastamäestä Helsinkiin. Nyt ollaankin sanomalehtien varassa. Ivar avioitui 1917 Maria Lydia Kivisojan kanssa. On mahdollista, että hän asui Helsingissä edelleen 1925. Ilmoituksessa on tosin mainittu myös Mäntsälä. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa.

Moni kyläläinen lähti töihin Tampereen isoihin tehtaisiin. Suomen Sukututkimusseuran jäsenten SukuHaku-palvelussa on Tampellan henkilöstökortistoihin (Elinkeinoelämän Keskusarkistossa) pohjaava tietokanta. Etsin sieltä tietysti kyläläisiä. Koko luettelon selaaminen olisi aika toivoton tehtävä. Niinpä tein hakuja syntymäpaikan ja sukunimen avulla. Ehkä en saanut kiinni kaikkia Tampellassa töissä olleita kyläläisiä, mutta aika monta kuitenkin. Kortisto ei liene täydellinen. Sieltä näyttää puuttuvan 30-luvun tietoja. Lisäksi tietokantaan ei nähtävästi ole otettu sodan jälkeen tehtaalla työskennelleitä. Tampellan historiassa oli monia vaiheita ja esimerkiksi seuraavassa usein mainittu puuvillatehdas Lapinniemessä tuli yhtiön hallintaan vasta 30-luvulla.

Aloitetaan 1900-luvun alkukymmeniltä. Fanny Laine (Kivelä) työskenteli kutomolla vuodet 1899 - 1905. Alfhilda Kivelä aloitti puuvillatehtaalla 1900 ja jatkoi vielä pari vuotta avioitumisensa jälkeen Koiviston nimellä. Ida Kinkki on mennyt 1908 töihin puuvillatehtaan puolelle. Ivar Tonttila aloitti 1913 puuvillatehtaan valkaisussa ja jatkoi 1917 konepajalla. Hänen veljensä Taavetti oli 1912 myös vähän aikaa puuvillatehtaalla. Silja Linnusmäki työskenteli 1911 alkaen vuoden verran puuvillatehtaan kuivakehruussa. Samaan paikkaan tuli Elmi Nieminen 1916. Lyyli Nieminen puolestaan työskenteli kehräämössä 1917 - 1919. Martti Antila oli sähkötöissä puuvillatehtaalla vähän aikaa 1919 - 1920.

1920-luvulla puuvillatehtaalla työskentelivät Sylvi Mäkelä, Elsa Ruskee (Santamäki), Hilma Rajala, Tyko Nieminen ja Ida Linnusmäki. Toivo Mäkinen oli vähän aikaa töissä puuhiomossa 1920-luvun alussa. Sota-ajalta löydämme luettelosta vielä kaksi kyläläistä. Arvo Leivo aloitti konepajalla kirvesmiehenä vuoden 1942 lopussa. Samassa paikassa pari kuukautta aiemmin alkoi Anni Lähteenkorvan viiden kuukauden mittainen työrupeama.

Anni Lähteenkorvaa lukuun ottamatta kaikkien syntymäajat on tarkistettu, koska samannimisiä oli paljon. Luettelon tarkkuus vaihtelee. Aina ei ole merkitty lähtöpäivää tai lähdön syytä. Enimmäkseen kai lähdettiin omasta pyynnöstä, koska vaihdettiin työpaikkaa, jäätiin eläkkeelle tai lapsia hoitamaan. Luettelossa oli myös Huomautuksia-sarake. Siitä saamme tietää, että Taavetti Tonttila arvioitiin hyväksi työntekijäksi. Lyyli Niemisen kotipaikka oli Pirkkala (mahdollisesti Pispala). Useimmilla ei sarakkeessa ollut merkintöjä.