Blogi

Useampikin entinen ja nykyinen kyläläinen on kertonut kuuluneensa maatalouskerhoon. Monilla on muistikuvia kerhoneuvojalta saaduista taimista tai siemenistä. Joku muistaa olleensa kerhon retkellä tai leirillä. Ja kaikki tietävät kertoa kerhoneuvojasta, joka poikkesi tarkastamassa viljelykset ja antamassa neuvoja. Siitä, toimiko kerho kylässä vai oliko se koko kunnan yhteinen, ei oikein ole löytynyt tietoa. Mukana kyläläisiä on kuitenkin ollut jo 30-luvulta lähtien.

Nyt asiaan on kuitenkin saatu lisävalaistusta. Kaija Liisanantti oli löytänyt arkistoistaan maatalouskerhon lehden, jonka toimittajat olivat kylän lapsia. Lehti on ilmestynyt vuoden 1950 aikoihin. Toimituskuntaan kuuluivat Telmu Kurikka (päätoimittaja), Sointu Sulin, Irja Halonen, Mirja Rekonen ja Sonja Matikka. He kuitenkin kirjoittivat ja piirsivät nimimerkeillä. Ainakin tuolloin kerho on siis selvästi toiminut Haukijärvellä.

Tällä kertaa julkaistaan kuva lehden kannesta. Muusta sisällöstä saamme näytteitä myöhemmin. Jos joku toimituskunnasta ei halua tekstejään julkaistavan, pyydän ottamaan yhteyttä alla olevalla kommentointilomakkeella tai palautesivun kautta. Omia kerhomuistoja voi myös kertoa mainittuja kanavia käyttäen.

 Lue lisää...

Tientekoa ja ojitusta-sivulla on kerrottu tienpitoon liittyvistä asioista ja Haukijärven alueen tiestöstä yleisemmin. Katsotaan tällä kertaa, mitä tuolla saralla tapahtui vuonna 1915. Valtionteiden tielautakunta piti kokouksen ja jakoi teiden suvikunnossapidon viideksi vuodeksi seuraavasti. Ellei toisin mainita, olivat osuudet puolen kilometrin mittaisia. Vanhimmat lukijat muistanevat kiviset kilometripylväät teiden varsilla. Niitä apuna käyttäen jako oli varmaan helppo suorittaa.

Santaveräjältä (Kirmon metsässä olleelle soranottopaikalle vieneen tien alussa, Salomäestä hiukan Herttualaan päin) Maatialaan osuuden saivat Kalle Laine ja Oskari Lammi sekä Taavetti Pussi kaksi osuutta. Siitä Myllytörmän kilometripylväälle on merkitty vain yksi osuus Kalle Selkeelle. Ilmeisesti muille ei ollut ottajia tai sitten Pakkasen kartano huolehti tiestä tuolla välillä. Myllytörmästä Hiirikallion ahteeseen sai osuuden Frans Viitaniemi. Siitä Keskisen kilometripylväälle kunnostuksesta huolehtivat Vihtori Kukkola ja Malakias Mäkelä. Tästä eteenpäin Kelhäjärven tolppaan oli Vihtori Niemen osuus. Lopuksi pitäjänrajaan saakka tehtävä kuului Iivari Antilalle.

Myös Parilantie oli yleinen maantie, jonka kunnossapito jaettiin samassa kokouksessa. Taavetti Pussi otti hoitaakseen osuuden Suojalta Erkkilään. Erkkilästä pitäjänrajaan tiestä huolehti Martti Erkkilä. Kaikkien kohdalle on merkitty korvaus, jonka he tienpidosta saivat. Yleensä puolen kilometrin osuudesta korvaus oli noin 40 markkaa. Parilantie oli mahdollisesti kapeampi, koska korvaukset sen hoidosta olivat pienempiä.

Soranottopaikkoja - tai sannanottopaikoiksi niitä tuolloin kutsuttiin - mainitaan kaksi, tosin vasta 20-luvun pöytäkirjoissa. Herttualan Kirmon maalla oli 5000 neliömetrin laajuinen alue, varmaankin sama, josta saatiin ns. mustaa santaa. Toinen pienempi, vain 500 neliömetrin suuruinen, oli Parilan Erkkilän maalla.

 

Pakkanen ja Suoja olivat pinta-aloiltaan isoja tiloja. Siksi on luonnollista, etttä niiden pelloilla, niityillä ja metsillä on ollut runsaasti nimiä. Osa (kuten Suosillannotko tai Reksevä) on jo aiemmin mainittu sivustolla. Nimistö lienee osittain tuttua ainakin vanhemmalle sukupolvelle. Jotkut nimet (Haukimäenmoisio, Haukimäen pellot) pystyy paikallistamaan nimen perusteella. Muutama esiintyy myöhemmin syntyneiden tilojen nimissä (Maaniitty). Suurimman osan tässä käsitellyistä nimistä on kerännyt Arvo Lindholm 1931 - 1932.

Pakkasen maalla mainitaan olevan Myllymaanpalsta, joka oli metsää sekä Myllyniitty ja Myllymaa, jotka olivat peltoja. Nimet liittynevät Parilanjärven ja Haukijärven väliseen ojaan. Vielä Anne-Maria Mikkolan ja Päivi Pulkin 1979 keräämissä tiedoissa tätä ojaa sanotaan Myllyojaksi, sen ylittänyttä siltaa Myllysillaksi ja Pakkasen peltoa ojan varrella Myllytörmäksi. Myös Myllyvainio nimeä on käytetty. Ojassa sanottiin olevan koski, mutta myllyä siinä ei enää 1979 muistettu. Näin siis jo ajat sitten kadonnut mylly jätti jälkensä nimistöön.

Toinen mielenkiintoinen nimirypäs muodostuu Perkoo-nimistä. Pakkasella oli 30-luvulla tämännniminen pelto, samoin Ristihuhdanperkoo ja Perkojan metsä. Suojan mailta taas mainitaan Perkiö, Latoperkoo, Peräperkoo ja Mäkiperkoo. Tarkempaa sijaintia niille ei anneta. On mahdollista, että ne liittyvät metsän tai suon raivaamiseen pelloksi. Ne voivat tietysti olla myös ihan erillisiä maa-alueita.

Vanhoihin aikoihin tuntuisi viittaavan Kaskenvainio, pelto Pakkasen maalla. Kaskiviljelyä ei ole pitkään aikaan harastettu Hämeenkyrössä. Olisi myös mukava tietää, missä sijaitsivat Sillantaustanvainio, Isonvainionrinta, Vasikkakorpi tai Pariveräjänmaa.

Viidanojankulmalta on kerätty sekä 30-luvulla että 70-luvulla suhteellisen paljon nimistöä. Osa vanhoista nimistä lienee edelleen siellä asuvien tiedossa. Osa kuitenkin on jäänyt pois käytöstä. Kuten sivustolla kerrotaan, on Metsäraukolasta aikoinaan käytetty nimeä Rikman. Rikmanin perämetsä on puolestaan ollut Tättälän maalla, Rikmanin rajasuo Yliviidanojan pelto ja Rikmanin vuori on Koiviston metsässä. Mielenkiintoinen on maininta Ahmauskivestä Tättälän maalla. Sen luona kerrotaan hämeenkyröläisten ja mouhijärveläisten ennen vanhaan tapelleen.

Metsäraukolaan liittyy myös Rila- tai Rilla-pohjainen nimistö. Rilansilta, Rilansillanoja ja Rilansillan lähteet mainitaan 30-luvulla kerätyssä aineistossa. Selitystä nimille ei tuolloin osattu antaa. 70-luvun keräyksessä nimi on muodossa Rilla. Sen arvellaan viittaavan trilloihin, pieniin nelipyöräisiin kärryihin. Sillan kerrotaan menevän pienen laskuojan yli Viljamaan luoteispuolella.

Kuolemankorpi-nimelle on löytynyt useita selityksiä. Tämän soisen metsäalueen Ärrämartinharjun (mielenkiintoinen nimi muuten sekin) luoteispuolella Santamäen maalla kerrotaan saaneen nimensä siitä, että siellä laiduntaneet kotieläimet ovat saattaneet kuolla. Toinen kertoja taas on muistellut, että "joku akka on siihen korpeen kuollu piimänvientimatkalla". 30-luvulta taas on maininta, että aluetta pidettiin ennen vanhaan niin hallaisena, että asukasta uhkasi nälkäkuolema.

Viidanojankulman nimistöön kuuluvat myös Alaviidanojan Myllynkivivainio ja tuon vainion lähde, niin ikään Alaviidanojan Sileän kentän ahde, Yliviidanojan Rinnansillansuo ja Viljamaan Kakkuri. Selityksiä niille ei ole tiedossa, mutta nimistä ehkä voi jotakin päätellä.

 

Vuonna 1938 suoritettiin Suomen Kulttuurirahaston perustamiskeräys. Keräystä suorittivat muiden muassa kansakoululaiset. Keräyslistat on digitoitu ja verkossa katsottavina. Ensimmäinen ajatus oli, ettei listoilta varmaan paljon haukijärveläisiä löydy. Olihan aika monen toimeentulo tiukalla, vaikka elämä olikin helpottunut 30-luvun alkuvuosien pula-ajan jälkeen.

Yllättävästi listoilla kuitenkin on tuttuja nimiä eikä osallistuminen tainnut olla varallisuudesta kiinni. Lahjoitetut summat vaihtelevat 10 markasta satoihin markkoihin. Kulttuurirahastolla on tekijänoikeudet listoihin, joten kuvia ei voi tuoda tänne. Siksi alapuolella on linkkejä niille sivuille, joilla on kyläläisiä. Nimikirjoitukset näyttäisivät olevan useimmissa tapauksissa aitoja.

Herttualan ja Haukijärven asukkaita

Haukijärveltä ja Heinijärveltä

Aiempia kyläläisiä Sirkkalasta

Hiukan Mustajärvenkulmaa (linkki menee jostain syystä seuraavalle aukeamalle)

Mouhijärven puolella asuneita, entisiä kyläläisiä,

samoin tässä

Myös Hugo Sillanpää ja Urho Leppihalme ovat osallistuneet keräykseen, vaikka heidän nimikirjoituksiaan ei listoilta löydykään.

Lisätietoja